Kathy Reichs: Luiden viesti

Tämä onkin tällä erää viimeinen Reichsin kirja, joka löytyy hyllystäni. Kaksi tai kolme vielä lukematonta ovat lainassa, ehkä jatkan niiden parissa sitten joskus kun saan ne takaisin itselleni.

Luiden viesti on yhdeksäs Temperance Brennanista kertova suomennettu kirja. Brennan on lupautunut johtamaan arkeologian oppiaineen harjoituskaivauksia, ja löydöt sieltä ovat odotustenmukaisia. Kunnes vastaan tulee aivan liian tuore ruumis ollakseen luonnollinen osa sewee-intiaanien ikivanhaa hautausmaata. Vaikka kaivaukset loppuvat, Brennan jää paikkakunnan kuolemansyyntutkijan kanssa selvittämään vainajan kuolinaikaa, -tapaa ja henkilöllisyyttä. Eikä hän tietysti selviä urakasta joutumatta hieman suurempaan seikkailuun.

Työn ohella kirja kertoo myös Brennanin henkilökohtaisemmasta elämästä, esimerkiksi siitä, miten hän tasapainoilee etääntyneen miehensä Peten ja miesystävänsä rikostutkija Ryanin kanssa. Tämä kirja painottui mielestäni hieman enemmän näiden Brennanin henkilökohtaisten suhteiden selvittelyyn kuin muut tällä viikolla lukemani kirjat, ja tässä seikkailuosuuskin oli mielestäni maltillisempaa. Alan jo tottua Reichsin tyyliin rakentaa hieman väkinäisiä siltoja lukujen välille, ja ehkä niitä on tässä kirjassa vähän vähemmän kuin ennen. Ainakaan ne eivät ole enää yhtä alleviivaavia kuin esimerkiksi Pyhimyksen hauta -kirjassa.

Tämänkin kanssa meni taas myöhään yöhön, kun kirja piti lukea lähes yhdeltä istumalta. Olen viime kuukausina nauttinut säännöllisestä rytmistä harjoittelun takia, aina samaan aikaan ylös ja samaan aikaan nukkumaan. Kirjojen kanssa tämä rytmi horjuu pahasti, enkä kyllä ole viime kuukausina ehtinyt mitään huvikseni lukemaankaan.

351 s.

Kommentit

  1. Kiva kun olet viime aikoina kirjoitellut näistä Kathy Reichsin kirjoista. Itse luen joka vuosi uuden suomennoksen, tosin en tiedä onko tänä vuonna tulossa uutta..? Mutta joka tapauksessa olen lukenut koko suomennetun sarjan. Käsittääkseni aika harva lukee ja tuntee näitä kirjoja, vaikkakin Bones-televisiosarja on monelle tuttu. Pakko kyllä sanoa, että sarjan ensimmäiset osat olivat jotenkin vähän niin ja näin, mielestäni parhaita ovat olleet tuoreimmat suomennokset Maanantain murheet ja Paholaisen luut, jota kyllä kritisoin aika paljon arviossani. Uutta suomennosta kumminkin odotan taas, toivottavasti sellainen olisi tulollaan! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Mauri Paasilinna: Rovaniemi-sarja