Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt

Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkattu *tähdellä.

Tervehdys pitkästä aikaa! Olen pitänyt näköjään vähän pidemmäksi venähtänyttä taukoa blogista, sillä aika on ollut kortilla elämäntilanteen ja opiskelujen vuoksi. Nyt olen kuitenkin lukenut muutamia sellaisia kirjoja, joista olisi ollut ihana päästä keskustelemaan muiden kanssa. Pandemiatilanteen takia elämme aika eristynyttä elämää, ja koska olen perhevapaalla, en pääse vaihtamaan kirjakuulumisia edes työkavereiden kanssa. Siispä ajattelin kirjata mietteitäni tänne blogiin, ja ehkä kirjoista syntyy keskusteluakin kommenttien kautta.

Kuva kustantajan sivuilta

Luin hetki sitten Eeva Kolun kirjan Korkeintaan vähän väsynyt. Asia siinä oli niin tuttua, että hämmennyin moneen kertaan lukiessani. Olen toki lukenut ennenkin useita uupumusta käsitteleviä kirjoja, mutta tässä ote on kovin henkilökohtainen ja siksi se herätti vastakaikua. Lisäksi Kolun tyyli kirjoittaa on erikoinen, mutta toimiva. Tekstissä vaihtelevat omakohtaiset kertomukset, tietokirjatyyppinen kerronta ja hyvänä lisänä runollisuus. Minusta kokonaisuus on onnistunut, ja erilaisilla keinoilla saadaan luotua lukijalle kulloiseenkin aiheeseen sopiva tunnetila. Raskaasta aiheestaan huolimatta kirja on myös hauska, ja Kolun tapa tehdä huomioita itsestään on valaiseva. Vaikka hän välillä vaikuttaa tuskastuneelta itseensä ja toimintatapoihinsa, hän on kuitenkin myös lempeä itseään kohtaan.

Kirja on myös siinä mielessä pysäyttävä, että se näyttää, miten yleistä uupuminen on nuorten aikuisten keskuudessa. Kolu kertoo, miten hänen ystäväpiirissään uupumista pidetään jopa vääjäämättömänä tapahtumana, joka jakaa ihmisiä kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat jo kokeneet uupumisen, ja niihin, jotka eivät vielä ole. Samalla, kun Kolun kertoma tuntuu hurjalta, se tuntuu kuitenkin kovin tutulta. Kirjan alaotsikkona oleva lause "kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä" tuntuu kuvaavan tätä aikaa surullisen hyvin. Pahinta on ehkä se, että vaikka esimerkiksi työssä vaatimukset olisivat kohtuulliset, vaadimme itse itseltämme liikaa. Yhtenä suurena syypäänä tähän on myös sosiaalinen media ja sen riippuvuutta aiheuttava luonne.

Tämä kirja oli minulla lainassa kirjastosta, mutta aion hankkia sen myös omaksi. Kirjassa oli niin paljon juuri minua puhuttelevaa asiaa, että yksi lukukerta ei minusta sille riitä. Kirjan merkitys myös muuttuu elämäntilanteen mukaan: olen tuskallisen samaa mieltä Kolun kanssa siitä, että ihmisen pitää osata pysähtyä, kuunnella omaa kehoaan ja toimia kuten se pyytää. Haaste omassa elämässäni onkin siinä, miten saada itselleen tarpeeksi rauhaa ja hiljaisuutta, kun jaloissa pyörivät melko aktiiviset pienet lapset. Vaikka keho pyytää minua joka päivä rauhoittumaan ja olemaan yksin hiljaisuudessa, se on tällä hetkellä mahdotonta toteuttaa. Ehkä pienet iltaiset lukutuokiot kannattelevat niin, että minullekin turhan tuttu uupumus ei saa liikaa valtaa.

Oletko sinä lukenut tämän kirjan? Mitä mietteitä se sinussa herätti?

Haluatko päästä lukemaan kirjaa heti? Kirja löytyy seuraavista e- ja äänikirjapalveluista:

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Agatha Christie: Totuus hallavan hevosen majatalosta