Natasha Lester: Diorin salaisuus

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.

Diorin salaisuus on viime vuoden uutuuksia, ja olen sitä muutamaan kertaan pyöritellyt käsissäni. Lopulta lainasin sen ja päätin kokeilla, miltä Diorin maailmaan sukeltava historiallinen romaani tuntuisi. En ole mikään muoti-ihminen ja siksi maininta Diorista sekä kirjan nimessä että takakannessa sai minut epäilemään, jaksaisinko kiinnostua tarinasta.

Taustalla näkyvä aukeama kirjasta
  Muoti: Tyylit ja vaatteet kautta aikojen (Tammi 2013)

No, tällä kertaa kirjan nimi ja takakannen teksti eivät kohdanneet kovin hyvin sisällön kanssa. Kirjaa varmaankin markkinoidaan muodista kiinnostuneille nostamalla Christian Diorin nimeä esiin, vaikka hän ja hänen vaatteensa ovat lopulta kuitenkin sivuosassa. Kyllä tarinan lomassa toki vilahtelee Diorin luomusten nimiä, eikä minulla ollut hajuakaan siitä miltä ne oikeasti näyttävät (enkä kyllä jaksanut googlettaakaan). En kiinnittänyt huomiota upeisiin pukuihin siksi, että tarina itsessään oli niin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, että minulle ei ollut väliä sillä miltä päähenkilöt näyttivät nämä kuuluisat vaatteet päällään.

Muotia enemmän kirjassa nostetaan esiin toisen maailmasodan ajan englantilaisia naislentäjiä ja heidän taisteluaan edes pienen tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi. Toisessa maailmansodassa oli pulaa mieslentäjistä, mutta siitä huolimatta taitavia ja kokeneita naislentäjiä ei mielellään otettu hoitamaan koneiden siirtokuljetuksia Englannin ilmatilassa. Naiset olisivat vapauttaneet kipeästi tarvittua miesvoimaa sotatoimialueelle, mutta heidän pyyntönsä ja perustelunsa kaikuivat pitkään kuuroille korville. Lopulta sinnikkään taistelun ja taivuttelun myötä myös naiset päästettiin lentokoneiden ohjaimiin. Toki ensin vain muutama kokenein ja vain harjoituskoneiden ohjaimiin, mutta pikkuhiljaa aktiivisen kampanjoinnin avulla naisetkin pääsivät lentämään taistelukoneita. Kaikki tämä on minusta huimasti paljon mielenkiintoisempaa kuin design-vaatteet, ja luulen että jos kirjaa markkinoitaisiin tällä teemalla, siitä voisi kiinnostua useampikin lukija. En ainakaan itse muista lukeneeni yhtään kirjaa aiheesta (tietoa tai kaunoa) ennen tätä.

Kirjan tapahtumat kulkevat pääosin kahdella aikatasolla, 1930- ja 1940-lukujen Englannissa sekä vuoden 2012 Englannissa ja Australiassa. Kirjan päähenkilöinä on joukko naisia ja miehiä, vaikka naiset kyllä nousevat kirjassa suurempaan rooliin monella tavalla. Skye Penrose on sota-ajan aikatasossa kaikkein keskeisin henkilö. Hän on erikoisen yksinhuoltajaäidin kasvatti, joka rakastaa lentämistä. Hänen siskonsa Liberty on luonteeltaan täysin erilainen, ja siskosten eroista nousee yksi merkittävin kirjan jännitteistä. Skye on kasvanut ystävänsä Nicholasin kanssa Cornwallin rannoilla villinä ja vapaana, ja toisen maailmansodan alkumetreillä hän kohtaa vanhan ystävänsä yllättäen uudelleen. Tästä alkaa monimutkainen ihmissuhdekiemura, johon kytkeytyy RAF:n lentäjiä, tiedustelupalvelun vakoojia ja Skyen tavoin lentokoneiden siirtokuljetuksia tekeviä naisia.

Vuoden 2012 Australiassa seurataan muotikonservaattorina toimivan Kat Jourdanin elämää, joka muuttuu kun eräs kirjailija tiedustelee häneltä Katin isoäidin, Margaux Jourdanin tehtävistä sodan aikana. Kat kiinnostuu erikoiselta kuulostavista väitteistä ja alkaa selvittää isoäitinsä tarinaa. Työmatkallaan Englannissa hän vierailee myös isoäitinsä omistamassa syrjäisessä talossa Cornwallin rannikolla, josta hän löytää tyrmistyksekseen kymmenittäin Diorin pukuja. Kaksi aikatasoa kietoutuvat hienosti toisiinsa ja avointen kysymysten selviämistä saa odottaa kirjan viimeisille sivuille asti.

Kirjailijan tyylistä tulee mieleen etenkin Kate Mortonin ja Kate Quinnin teokset, mutta myös Jojo Moyesin kahdessa aikatasossa liikkuvat teokset. Kaikissa näissä on minusta vetävä ja hyvin rakennettu juoni, huolella tehty historiallinen taustatyö ja onnistuneesti luotu jännite, joka säilyy kirjan loppuun asti. Kirjoille on yhteistä myös se, että ne tuovat esiin naisia ja heidän elinolojaan ja tehtäviään menneisyydessä, usein sota-aikana. Kate Quinnin Koodinimi Alicea voin esimerkiksi lämpimästi suositella niille, jotka pitivät Diorin salaisuudesta. Nykyhetkessä, kun Euroopassa jälleen soditaan, on myös hyvä muistaa edellisiä sotia ja niiden vaikutuksia tavallisille ihmisille, ja etenkin naisille ja lapsille. Siihen nämä kirjat sopivat erinomaisesti.

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille