Kasoittain kirjoja

Huh, lopultakin sain tämän luettua. Lukeminen oli tosi tuskaista, mutta periksi en antanut. Päätin lukea tämän silloin kun lukupiirin kirjoista äänestettiin. Tämä ei päätynyt lukupiirissä luettavien listalle, mutta kuulosti silti sen verran mielenkiintoiselta, että nappasin sen kirjastosta mukaani. Kirjan takakannessa lukee: " Ranskalaisen luutnantin nainen luetaan Englannin sodanjälkeisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Kirja on paitsi koskettava rakkaustarina, myös poikkeuksellisen monisärmäinen ja syvällinen kuvaus Viktorian ajan Englannista ." Pitihän tuon peusteella sitten ajatella että sivistää itseään. Varsinaisen tarinan seassa on kirjoittajan omaa pohdintaa, lukija etäännytetään varsinaisesta tekstistä ikään kuin miettimään kirjailijan kanssa tämän tekemiä ratkaisuja. Osa pohdinnoista koskee tarinan ajan ja nykyajan (1960-luku) eroja ja yhtäläisyyksiä, osa tarinan henkilöiden elämää ja näiden tekemiä ratkaisuja. Kirjassa on myös paljon alaviitteitä, j...

Lukupiiriin ehdottamani Emma tuli valituksi suurimmalla äänimäärällä, eli klassikoista on minun lisäkseni muitakin kiinnostuneita. Emma on ollut sellainen oma ikuisuusprojektini: jo kesällä lainasin kirjan äänikirjana että kuuntelisin sitä käsitöiden lomassa. Lopulta palautin kun ei ollutkaan aikaa/mielenkiintoa/viitseliäisyyttä ja ties mitä. Lukupiirikirjojen selvittyä elokuussa kävin heti hakemassa tämän kirjastosta, tällä kertaa ihan tavallisena kirjana. Kirjahyllystä se sitten on minua tuijotellut enemmän tai vähemmän vaativasti ja minä olen sitä enemmän tai vähemmän omantunnontuskaisesti väistellyt. Lopulta sain tartuttua siihen marraskuun alkupuolella ja muutaman melko intensiivisen lukurupeaman jälkeen kirja alkoikin olla jo hyvällä mallilla. Ei minua siinä oikeastaan mikään muu hirvittänyt kuin sivumäärä ja tottuminen vanhaan ja laveaan kieleen. Loppujen lopuksi Emman kieli oli mielestäni helpompaa kuin muissa lukemissani Austenin kirjoissa, tai ainakin tuntui siltä ett...

Aluksi kun tämä kirja ilmestyi, olin sitä mieltä, ettei juuri kiinnosta. Kun se sai yhä enemmän mediahuomiota, olin vielä enemmän sitä mieltä, että ei kiinnosta. Ehkä juuri kaikki kirjan saama huomio herätti minussa vastarannan kiisken:  Minä en halua lukea sitä, mistä kaikki muut on ihan innoissaan. Enkä varsinkaan jos se saa jotain palkintoja. No, tuli sekin päivä, että olin ihan pihalla, kun en ollut lukenut kirjaa. Pyörittelin vaan päätäni luennolla, kun kaikki muut olivat kirjan lukeneet ja olivat kärryillä siitä mitä opettaja tarkoitti. Silloin tuli jo vähän sellainen olo, että ehkä se olisi ihan hyvä lukea. Yleissivistykseksi. Tuli myös se päivä, että tajusin opiskelevani kirjastoalaa, ja jos aion joskus mennä töihin tai edes harjoitteluun, niin olisi ehkä ihan suotavaa olla lukenut Puhdistus. Asiakkaat voisivat vähän katsoa vinoon sellaista kirjastonhoitajaa, joka ei ole viitsinyt vaivautua edes niin puhuttua kirjaa lukemaan. Melkein jo voin nähdä sen syyttävän j...

Tämä on ollut yöpöydälläni jo kesästä asti, ja viimein päätin että haluan kirjasta eroon. En kuitenkaan viitsinyt jättää kesken, vaan sinnikkäästi vietin muutaman illan sohvalla kirjan kanssa. Teemoja kirjassa on vaikka muille jakaa: on rakastumista, naimisiinmenoa, ihmissuhdekiemuroita, vanhemmuutta, ystävyyttä, perhesuhteita, pettämistä. Kirja ei siis kuvaa pelkästään päähenkilö Ellien ja tämän anopin, Lindan, välistä kireää suhdetta vaan paljon muutakin. Pääosa kirjasta pyörii Ellien ja Lindan vaikean suhteen ympärillä, mutta etenkin loppupuolella mukaan tulee muitakin kuvioita. Ellie, äitinsä nuorena menettänyt ja isästään vieraantunut lontoolaisnainen löytää Danin, ehjästä perheestä tulevan miehen. Aluksi Ellie on riemuissaan siitä, että vihdoin saa perheen, jota hänellä ei nuorena ollut: vanhemmat ja sisarukset. Ajatus on ihana siihen saakka, kunnes Danin äiti Linda näyttää kyntensä perheen matriarkkana. Linda haluaa maksaa ja järjestää parin häät, auttaa kaikessa mahdollise...

Tästä kirjasta olen jo lukenut monta arviota blogimaailmassa ja muuallakin, useimmat niistä kiittäviä. Ehkä siksi siitä kirjoittaminen on venähtänyt, kirjan lukemisesta on jo viikko ja vasta nyt tartun lopulta siitä kirjoittamiseen. On vaikea miettiä enää uutta sanottavaa kun on lukenut niin monia kirjoituksia tästä kirjasta. Kirja on hyvin ajankohtainen, sillä Ollikainen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, joka myönnetään vuosittain parhaalle suomeksi kirjoitetulle esikoiskirjalle. Kirja on myös ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Nälkävuosi kertoo talvesta 1867-1868, jolloin monelta loppui ruoka ja kerjuulle oli lähdettävä. Myös Marjan on jätettävä kotinsa lastensa Matleenan ja Juhon kanssa, ja lähdettävä hyytävään pakkaseen etsimään ruokaa. Perheen isä Juhani on jätettävä kylmenevään torppaan, sillä tämä on säästänyt ruokiaan muulle perheelle ja kuihtunut siksi ennen muita. Marjan määränpäänä siintelee Pietari, kaupunki, jossa kenenkään ei tarvitse nähd...

Hedelmätarhan Kilmeny oli minulle Pat-kirjojen tavoin ihan tuntematon, ennen kuin törmäsin siihen kirjaston hyllyssä. Kirjan ohut ulkomuoto vähän epäilytti, kun tykkään niistä Montgomeryn kirjoittamista sarjoista ja muutenkin vähän paksummista kirjoista. Aloittelin kirjaa koulussa tauon aikana ja taisin lukea loppuun samana iltana yhtä soittoa. Tarina kertoo Eric Marshallista, joka on opettajan sijaisena Lindseyn kylässä Prinssi Edwardin saarella. Hän sijaistaa hyvää ystäväänsä, eikä opettajana toimiminen ole hänen unelma-ammattinsa, vaan väliaikainen ratkaisu ystävän auttamiseksi. Lindseyn kylässä hän päätyy eräällä kävelyretkellään vanhaan hylättyyn puutarhaan, josta hän löytää kauniin tytön soittamasta viulua, kauniimmin kuin hän on ikinä ennen kuullut viulua soitettavan. Kun tyttö huomaa Ericin, hän pelästyy suunniltaan ja juoksee pois. Ericissä tapaus tietysti aiheuttaa hämmennystä ja uteliaisuutta. Eric saa tietää, että puutarhan tyttö on salaperäinen Kilmeny, joka ei ...

En voinut lukea muuta kunnes sain tietää, miten Patille lopulta käy. Onneksi toinen osa oli jo kannettu kotiin kirjastosta ja pääsin jatkamaan lukemista melkein keskeytyksettä. Vanhan kartanon Pat issa luvut ovat tarinoita ja otsikoitu niiden mukaan. Tässä kirjassa edettiin vuosi kerrallaan, luvut oli nimetty vuosien mukaan. Kirja käsittää yhteensä yksitoista vuotta Patin elämästä. Alkuun aika tuntuu kuluvan verkkaisesti, ja ensimmäisiin vuosiin kiinnitetään paljon huomiota. Kolmannesta tai neljännestä vuodesta alkaen tahti kuitenkin kiihtyy ja vuodet vierähtelevät ohi yhä nopeammin. Kirjassa ovat mukana kaikki edellisestä kirjasta tutut henkilöt. Silver Bushissa keskiössä ovat Pat, Judy, Rae (Cuddles) sekä Silver Bushin kissat ja koirat. Muu perhe pysyttelee taustalla tapansa mukaan nousten sieltä aina välillä tarinan niin vaatiessa. Hilary on matkustanut opiskelemaan arkkitehtuuria, eikä häntä tavata kuin vasta kirjan loppumetreillä. Hän on kuitenkin läsnä kirjeissä ja ajatuksis...