Richard C. Morais: Herkullinen elämä (kirja + leffa)
Herkullinen elämä kertoo Hassanista, joka syntyy ravintoloitsijaperheeseen, ja jonka mukana kokkaaminen kulkee läpi elämän. Tarina alkaa Intiasta Hassanin ollessa pieni. Perheellä on ravintola slummin ja paremman alueen rajalla, ja ravintolassa työskentelee koko lähisuku. Traagisen onnettomuuden jälkeen Hassanin isä johdattaa perheensä Eurooppaan, ensin Lontooseen ja sitten Euroopan-kierroksen jälkeen Ranskaan, pieneen Lumièren kylään. Tähän kylään perhe lopulta asettuu ja avaa intialaisen ravintolan. Pahaksi onneksi kadun toisella puolella ravintolaa ja majataloa pitää madame Mallory, jonka kuviot meluisa ja värikäs intialaisjoukko sekoittaa pahan kerran.
Minut tarina sai otteeseensa kunnolla vasta kun perhe pääsi Lumièreen. Aika Intiassa oli jotenkin yhtä sekasortoa, vaikka sellaiselta kai se elämäkin Intiassa näyttää Eurooppalaisen silmissä. Tekstistä välittyi kuitenkin hyvin se tunnelma, joka Hajin perheen ravintolassa ja Mumbain kaduilla vallitsi. Lontoo oli vain yksi välipysähdys perheen matkalla, ja jotenkin tuntui että tekstikin oli levotonta. Vasta Lumièreen päästyä kerrontakin jotenkin rauhoittui ja asettui uomiinsa, ja tarinaa oli helpompi seurata.
Henkilöt olivat kiinnostavia, ja eniten huomiota kiinnitettiin Hassaniin, hänen isäänsä ja madame Malloryyn. Kaikista näistä syntyi lukiessa herkullisia mielikuvia. Monet sivuhenkilöistä sen sijaan jäivät taka-alalle, ja esimerkiksi Hassanin monista sisaruksista en oikein pystynyt luomaan kunnollista kuvaa. Intialainen ja ranskalainen ruoka esittivät aika suurta osaa tässä kirjassa. Huomasin sivistymättömyyteni intialaisen ruoan suhteen kun suurin osa ruokien nimistä oli ihan vieraita. Ja aika ällöttäviäkin (karitsan aivot ja sorkkakeitto). Toisaalta, eivät klassisen ranskalaisen keittiön sammakonreidet sen herkullisemmilta kuulosta...
Teksti on kerrottu aikuisen Hassanin näkökulmasta, hän ikään kuin muistelee aikaa taaksepäin kirjan loppupisteestä. Tie mestarikokiksi (ja ulkomaiseksi sellaiseksi) ei todella ole helppo, ja välillä tuntuu ettei Hassan itsekään ole ihan varma, oliko kaikki lopulta vaivan arvoista. Kirjan loppupuolella sävy muuttuu mielestäni surullisemmaksi ja harmaammaksi, vaikka elämässä on jo saavutettu suuria asioita.
Kirjaa lukiessa mietin paljon sitä, millainen tarinan elokuvasovitus olisi. Kirjassa on niin paljon kaikkea, että elokuvakäsikirjoitukseen olisi poimittava vain osa tapahtumista ja henkilöistäkin. Mietin myös kirjan loppupuolta ja sen surullista ja haikeaa tunnelmaa elokuvan kannalta: mietin miten elokuvassa saadaan katsojien mielenkiinto pysymään yllä kun kirja loppuu kuten loppuu.
Uteliaana menin siis katsomaan kirjaan pohjautuvan elokuvan, jonka ensi-ilta on 29.8. Minulla on usein vaikeuksia sopeutua kirjoista tehtyjen leffojen näyttelijävalintoihin ja tarinaan tehtyihin muutoksiin. Tällä kertaa kirjan tarinaa oli kuitenkin muokattu niin paljon, että elokuva eli ihan omaa elämäänsä eikä juuri haitannut lukemisen aikana syntyneitä mielikuvia.
Elokuvan päähenkilöt ovat samat kuin kirjassakin, ja juoni pääpiirteittäin sama, mutta silti kirja ja elokuva eroavat toisistaan paljon. Jopa Hassanin perheen sukunimi on eri: kirjassa he ovat Hajin perhe, elokuvassa Kadamin perhe. Perheen matkan mutkia suoristellaan ja Hassanin urakehitystä vauhditetaan. Silti muokattu tarina oli mielestäni hyvä, ja elokuvasta nautin paljon. Tässä tapauksessa kirjaa ja elokuvaa ei kannata verrata kovin ryppyotsaisesti keskenään, vaan nauttia kummastakin tarinaversiosta sellaisena kuin se on.
Kustantaja: Wsoy 2012, (Bon-pokkari)
Sivuja: 335
Mistä luettavaksi: Blogatin kautta, liput elokuvaan Nordisk Filmiltä
Kävin katsomassa elokuvan eilen, se oli ihana, todellinen hyvän mielen elokuva. Kiva tietää, että se on kirjanakin.
VastaaPoistaElokuva oli kyllä oikein sopiva sunnuntaileffa. :)
Poista