Kasoittain kirjoja

 Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Luin Quinnin kirjoittaman Koodinimi Alicen muutama vuosi sitten, ja silloin valitsin kirjan lähinnä kannen perusteella. Muistan epäröineeni kirjan lukemista jonkin aikaa, mutta kun sitten lopulta tartuin siihen, se vei täysin mukanaan. Koodinimi Alice kertoo toisen maailmansodan naisvakoojista, ja toisen maailmasodan naisiin keskittyy myös Quinnin uutuus, Ruusukoodi . Ruusukoodissa pääosassa on kolme erilaista naista, jotka kohtaavat toisensa Bletchleyssä, Buckinghamshireläisessä pikkukaupungissa. Bletchleyssä sijaitsi toisen maailmansodan aikaan valtava koodinpurkuun keskittynyt salainen osasto, joka toimii kirjan pääasiallisena tapahtumapaikkana. Osla ja Mab saapuvat Bletchley Parkiin töihin, ja he tapaavat tulevan ystävänsä Bethin majoituspaikassaan. Lopulta myös Beth päätyy töihin Bletchley Parkiin. Naiset ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, mutta heitä yhdistää halu tehdä jotain tärkeää. Oslaa kutsutaan jatkuvasti hupsuk...

Teksti sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Maailmanlopun kahvila  on ilmestynyt tasaisin väliajoin ruudulleni Instagramissa, lähinnä kustantajan mainoksina. Kirjan idea kuulosti hyvältä: kovaa vauhtia keski-ikäistyvä Aurelia palaa tätinsä maalaiskartanoon ensi kertaa lapsuutensa jälkeen, ja maaseudun ihmiset ja tavat pääsevät yllättämään hänet kerta toisensa jälkeen. Aurelian täti Anni suunnittelee avaavansa kartanon puiston matkailijoille, ja yrittää saada ruoanlaittotaidoistaan kuuluisan Aurelian mukaan suunnittelemaan vanhaan talliin remontoitavaa kahvilaa. Aurelia on epäluuloinen tädin suunnitelmien suhteen, mutta lupaa kuitenkin auttaa liikeidean kehittelyssä. Vanhassa kartanossa on tapana kuljeskella levottomia henkiä, ja sellainen löytyy Annin kartanostakin. Kummitusta paetaan yöpaitasillaan naapurihuoneessa majailevan komean remonttireiskan syliin, kuten kuvioon kuuluu. Tässäpä pitkästä aikaa kirja, jonka olin jättää kesken monta kertaa. Otin sen alun perin lenki...

Postaus sisältää *merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Olen lukenut Teemestarin kirjan  aiemminkin, luultavasti silloin kun se on ilmestynyt vuonna 2012. Luulin myös kirjoittaneeni siitä tänne blogiin, mutta teksti onkin jostain syystä jäänyt kirjoittamatta. Nyt luin kirjan kuitenkin uudelleen, sillä tämä kuului nykykirjallisuuden kurssin lukemistoon kuten Amerikkalainen tyttökin . Kirjasta jäi minulle vahva mielikuva ensimmäisen lukukerran jälkeen, sillä olen monesti muistellut kirjaa myöhemminkin. Muistikuvani mukaan kirja oli kauniisti kirjoitettu ja pidin siitä, mutta se aiheutti myös sellaista ahdistusta, minkä vuoksi en olisi halunnut ryhtyä lukemaan kirjaa uudelleen. Vitkuttelinkin sen aloittamisen kanssa aika kauan. Kun aloitin lukemisen, huomasin etten muista tarinasta tai henkilöistä juuri mitään konkreettista, edes lopun tapahtumat eivät olleet jääneet mieleen. Muistiin oli jäänyt vain kirjassa kuvattu ympäristö ja sen tunnelma. Teemestarin kirja vaikuttaa sijoittuvan Poh...

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Pidän Jojo Moyesin kirjoista, ja olen lukenut niistä suurimman osan suorastaan ahmien. Vain Kuinka painovoimaa uhmataan  on jäänyt mieleen takkuilevampana lukukokemuksena. Tähtien antaja  on ilmestynyt viime vuonna, mutta huomasin sen vasta nyt. Kirjan nimi ja kansi eivät ole minusta kovin houkuttelevia, ja siksi kirjaan tarttuminen on kestänyt, vaikka se on ollut kirjastosta lainassa jo pariin otteeseen. Kirjan takakansiteksti on kuitenkin houkutteleva jo ammattini vuoksi: harvemmin sitä pääsee lukemaan koskettavaa ja jännittävääkin kirjaa, jonka päähenkilöinä on kirjastonhoitajia. Kirja kertoo Kentuckyssä sijaitsevasta ahdasmielisestä pikkukaupungista, johon perustetaan liikkuva kirjasto. Tarina ajoittuu 1930-luvun loppuun, ja liikkuva kirjasto tarkoittaa ratsain vuorilla asuville kuljetettavia kirjoja. Päähenkilöt ovat kaikki melkoisia persoonia. Alice on englantilainen paikallisen kaivosyhtiön johtajan tuore miniä, Mar...

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Suo, kuokka ja Hollywood  löytyi * Nextoryn palvelusta, jostain syystä palvelu tarjosi sitä minulle kun olin lukenut Enni Mustosen Näkijän loppuun. Koska Näkijä  sijoittuu Los Angelesiin, tuntui Angelika ja Ismo Leikolan kirja hyvältä jatkumolta sille. Se toimikin yllättävän hyvin vaikka kirjat ovat tietysti täysin erilaisia. Leikoloiden voisi olettaa kirjoittavan vitsejä pursuilevan kirjan, onhan Ismo tunnustetusti maailman hauskin mies. Vaikka kirjassa on huumoria, on siinä kuitenkin pääosin kaikkea muuta: kuvausta Amerikkaan muuttamisen ja sinne asettumisen mutkikkuudesta, pohdintoja Suomen ja Amerikan eroista ja yhtäläisyyksistä, kriittisiä ja filosofisia mietteitä mm. Amerikan sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä tietysti paljon puhetta siitä, millaista on rakentaa uraa vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Tästä uran rakentamisesta olikin mielenkiintoista kuulla, sillä en ole juurikaan miettinyt sitä työtä, mitä s...

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Vilkaisin aiemmin keväällä pikaisesti kustantajien uutuusluetteloita, ja olin sieltä napannut tämän kirjan kirjaston varauksiin. Kirja ei näyttänyt kovin tutulta kun hain sen kirjastosta, eikä takakannen tekstikään enää vakuuttanut yhtä tehokkaasti kuin sama teksti kustantajan luettelossa. Kaipasin kuitenkin jotain kevyttä välilukemista, joten kirja pääsi kuitenkin melkein heti luettavaksi. Tarina alkaa sosiaalityöntekijä Linus Bakerin esittelyllä. Hän on tavallinen sosiaalityöntekijä siinä mielessä, että hän käy tarkistamassa huostaanotettujen lasten elinoloja erilaisissa orpokodeissa, tekee niistä raportteja ja siirtää sen jälkeen asiat mielestään. Hän ei vaikuta olevan kovin mielenkiintoinen persoona, ja työ tuntuu olevan hänen elämänsä lähes ainoa sisältö. Epätavallisen Linuksen työstä kuitenkin tekee se, että hän työskentelee Maagisten Nuorten Huolenpito-Osastolla, eli hänen asiakkaillaan on joko maagisia voimia tai he eroavat...

Amerikkalainen tyttö  oli kirja, johon tuskin olisin vapaaehtoisesti tarttunut. Se kuului kuitenkin kotimaisen kirjallisuuden nykykirjallisuuden kurssin kurssikirjallisuuteen, ja tuli siksi myös luettua. Kirja ei ollut tällaiselle laiskalle lukijalle helppo eikä kovin mukavakaan, sillä siinä ei ole selkeää, vetävää juonta, henkilöitä ja aikatasoja on paljon, ja kirja tuntui etenkin aluksi tosi sekavalta. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, sillä puolivälistä lähtien lukeminen tuntui helpommalta, kun tyyliin oli jo tottunut ja toisaalta asioiden ja tapahtumien toistuminen auttoi hahmottamaan tapahtumia. Nykykirjallisuuden kurssilla kirjasta myös keskusteltiin, mikä motivoi sekä lukemaan kirjan loppuun asti että pohtimaan lukemaansa tarkemmin kuin yleensä. Kirjan nimenä oleva amerikkalainen tyttö on Eddie de Wire, joka hukkuu kirja tapahtumapaikan Seudun lampeen. Amerikkalainen tyttö on kirjan keskiössä, sillä Seudun ihmisten elämä kiinnittyy tavalla tai toisella Eddieen ja hänen kuolem...