Jojo Moyes: Tähtien antaja

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä.

Pidän Jojo Moyesin kirjoista, ja olen lukenut niistä suurimman osan suorastaan ahmien. Vain Kuinka painovoimaa uhmataan on jäänyt mieleen takkuilevampana lukukokemuksena. Tähtien antaja on ilmestynyt viime vuonna, mutta huomasin sen vasta nyt. Kirjan nimi ja kansi eivät ole minusta kovin houkuttelevia, ja siksi kirjaan tarttuminen on kestänyt, vaikka se on ollut kirjastosta lainassa jo pariin otteeseen.


Kirjan takakansiteksti on kuitenkin houkutteleva jo ammattini vuoksi: harvemmin sitä pääsee lukemaan koskettavaa ja jännittävääkin kirjaa, jonka päähenkilöinä on kirjastonhoitajia. Kirja kertoo Kentuckyssä sijaitsevasta ahdasmielisestä pikkukaupungista, johon perustetaan liikkuva kirjasto. Tarina ajoittuu 1930-luvun loppuun, ja liikkuva kirjasto tarkoittaa ratsain vuorilla asuville kuljetettavia kirjoja. Päähenkilöt ovat kaikki melkoisia persoonia. Alice on englantilainen paikallisen kaivosyhtiön johtajan tuore miniä, Margery on sanavalmis ja omia polkujaan kulkeva kaupungin silmätikku, Beth veljiensä karaisema poikatyttö ja Izzy itsepäinen hyvän perheen tytär. Joukkoon liittyy myös Sophia, musta koulutettu kirjastonhoitaja.

Tarina vilisee tärkeitä teemoja. Kirjan sivuilla esitellään naisten kohtaamaa väkivaltaa, kaivosyhtiöiden moraalittomuutta, kirjaston ja kirjojen merkitystä lukutaidon edistämisessä ja sivistyksen levittämisessä, mustien asemaa sekä joukkoon sopimisen vaikeutta. Kaikki kirjastonhoitajat kohtaavat omalla tavallaan kaupungin ahdasmielisyyden ja kokemuksen siitä, miten sen normien noudattaminen on tukahduttavaa. Etenkin Alice ja Margery joutuvat sietämään monenlaista juoruilua ja paheksuntaa.

Kirjastotyön ydintä, asiakaspalvelua, kuvataan kirjassa lämmöllä. Moyes osaa kuvata elävästi sitä suhdetta, mikä kirjastonhoitajien ja asiakkaiden välille syntyy etenkin pienellä paikkakunnalla. Ratsastavat kirjastonhoitajat oppivat tuntemaan asiakkaidensa toiveet, ja iloitsevat yhtä paljon asiakkaidensa kohtaamisesta kuin vuoriston asukkaat kirjastonhoitajien vierailuista. Ei hankaliakaan asiakkaita ole unohdettu, vaikka omassa työssäni kohtaan onneksi vain harvoin huonoa tai uhkaavaa käytöstä. Vuoristossa yksin kulkevat kirjastonhoitajat sen sijaan otetaan välillä vastaan jopa aseella uhaten. Muutamista vaikeista tilanteista huolimatta päähenkilöt rakastavat työtään, sillä he kokevat olevansa tarvittuja, kaivattuja ja voivansa auttaa vuoristossa asuvia köyhiä perheitä.

Tähtien antaja jakautuu tunnelmaltaan erilaisiin jaksoihin. Kirjan eri osissa myös keskitytään eri teemoihin. Kirjan alkupuolella kaivostoiminta ja sen eettisyyden arviointi on suuremmassa roolissa, kun kirjan loppupuolella tilaa annetaan tärkeille juonenkäänteille ja yhteisön sosiaalisille suhteille. Vaikka kirjassa on paljon kaikkea, on erilaiset teemat silti saatu paketoitua luontevasti yhteen, eikä mikään teema tai juonenkäänne tuntunut minusta päälleliimatulta. Vaikka tarinan keskiössä oleva liikkuva kirjasto on todellinen projekti, on kirja kuitenkin romanttista fiktiota ja sellaisena oikein toimiva. Loppuratkaisun voi aavistaa jo kauan ennen loppua, mutta se ei ainakaan minua haitannut, sillä nautin kerronnasta ja henkilökuvauksesta kovasti. Tässä on siis nopealukuinen romanttinen kirja, jossa käsitellään myös rankkoja aiheita. Jostain syystä tästä kirjasta tuli mieleen Patricia Harmanin Hope Riverin kätilö, ehkä siksi että molemmissa kirjoissa liikutaan vuoristossa ja autetaan perheitä. 

Haluatko päästä heti lukemaan? Tähtien antaja löytyy e-kirjana ja äänikirjana Elisa Kirjasta, ja muista alla olevista palveluista äänikirjana:

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille