Kate Quinn: Ruusukoodi
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä.
Luin Quinnin kirjoittaman Koodinimi Alicen muutama vuosi sitten, ja silloin valitsin kirjan lähinnä kannen perusteella. Muistan epäröineeni kirjan lukemista jonkin aikaa, mutta kun sitten lopulta tartuin siihen, se vei täysin mukanaan. Koodinimi Alice kertoo toisen maailmansodan naisvakoojista, ja toisen maailmasodan naisiin keskittyy myös Quinnin uutuus, Ruusukoodi.
Ruusukoodissa pääosassa on kolme erilaista naista, jotka kohtaavat toisensa Bletchleyssä, Buckinghamshireläisessä pikkukaupungissa. Bletchleyssä sijaitsi toisen maailmansodan aikaan valtava koodinpurkuun keskittynyt salainen osasto, joka toimii kirjan pääasiallisena tapahtumapaikkana. Osla ja Mab saapuvat Bletchley Parkiin töihin, ja he tapaavat tulevan ystävänsä Bethin majoituspaikassaan. Lopulta myös Beth päätyy töihin Bletchley Parkiin. Naiset ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, mutta heitä yhdistää halu tehdä jotain tärkeää. Oslaa kutsutaan jatkuvasti hupsuksi debytantiksi, ja häntä ärsyttää suunnattomasti se, miten hänen älykkyyttään aliarvostetaan. Mab haluaa saada kunnollisen työn, jotta voi muuttaa yhdessä pikkusiskonsa Lucyn kanssa johonkin parempaan paikkaan kuin ahtaaseen työväen asuntoon. Beth on koko ikänsä saanut kuulla olevansa tyhmä tyttö, joka ei kelpaa muuhun kuin toimimaan äitinsä apulaisena. Bletchley Parkissa hän lopulta oivaltaa, että hänen tyhmyytensä on äidin luoma illuusio, jotta Beth pysyisi kotona auttamassa häntä.
Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Toisessa aikatasossa eletään aikaa muutama vuosi sodan päättymisen jälkeen, prinsessa Elisabethin ja prinssi Philipin häiden alla. Toisessa tasossa seurataan päähenkilöiden elämää ja työskentelyä sodan aikana. Kirja alkaa tilanteesta, jossa mielisairaalaan suljettu Beth lähettää salaviestin sodan aikaisille ystävilleen paljastaen tietoa, joka saa eri puolilla Englantia asuvat Oslan ja Mabin tapaamaan jälleen vuosien tauon jälkeen. Lukijalle tarjoillaan tietoa päähenkilöistä, heidän työstään ja sodanjälkeisestä tilanteestaan säännöstellen ja pikkuhiljaa, ja tarinan voikin ajatella aukeavan vähitellen, kuten monet Bletchley Parkissa murretut kooditkin. Ruusut symboloivat kehälle kiertyneitä salaisuuksia pitkin kirjaa, ja kirjan nimikin saa selityksen vasta aivan tarinan lopuksi.
Bletchley Park on erikoinen, erittäin salainen paikka, eivätkä siellä työskentelevät saa puhua työstään mitään ulkopuolisille. Parakeissa ja mökeissä murretaan saksalaisten Enigma-salattuja viestejä, ja viestiliikenteen seuraamisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, ettei tieto Enigma-salauksen murtamisesta päädy vihollisen tietoon. Työntekijöiden käsien läpi kulkee jatkuvasti tarkkoja taistelutietoja, mutta he eivät voi kertoa niistä kenellekään: he eivät esimerkiksi voi pelastaa ketään kertomalla pommituksen ajankohtia ja tarkkoja paikkoja etukäteen. Salausvelvollisuus on ollut varmasti uskomattoman raskas, etenkin kun velvollisuus ulottui myös sodan päättymisen jälkeiseen aikaan. Se, että Enigma oli saatu murrettua, paljastui ilmeisesti vasta 50 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Edes Bletchley Parkissa työskennelleet eivät tienneet muiden työntekijöiden toimenkuvia, ja Osla, Mab ja Bethkin ovat yleensä tietämättömiä toistensa töistä.
Quinn suhtautuu Bletchley Parkin hajamielisiin ja erikoisiin nörtteihin lempeydellä. Koodinmurtajiksi on värvätty terävimmät aivot, joita Isosta-Britanniasta on löytynyt. Töissä on yliopistojen professoreita ja lehtoreita sekä muita matemaatikkoja, lingvistejä ja kryptologeja murtamassa vaikeimpia koodeja. Myös ristisanojen täyttämisessä tai shakin pelaamisessa erinomaisesti pärjäävät haluttiin Bletchley Parkiin. Huippuälykkyyden rinnalla kulkee usein myös omalaatuisuus, ja sitä ilmeisesti siedettiin Bletchley Parkissa hyvin paljon muihin armeijan toimintoihin nähden. Kirjassa tätä omalaatuisuutta ja erikoisuutta kuvataan yleensä positiivisesti, mutta täydellisen työlleen antautumisen haittapuoliakaan ei peitellä. Ei ollut harvinaista, että äärimmäinen työskentely aiheutti eriasteisia hermoromahduksia. Professorien ja nörttien lisäksi työssä on ollut suuri määrä naisia esimerkiksi konekirjoitus- ja arkistointitehtävissä.
Kirja on aiheeltaan mielenkiintoinen ja sen lisäksi sen juoni on taitavasti kirjoitettu. Niin ihanaa kuin kirjaan onkin uppoutua, piti siitä pitää välillä myös pieniä taukoja. Kiinnyin Quinnin elävästi kuvaamiin henkilöihin kovasti, ja aina välillä oli hengähdettävä, kun sodan mukanaan tuomat murheet tuntuivat liian epäreiluilta. Jokainen päähenkilöistä kokee vuorollaan sodan epäreiluuden ja ennustamattomuuden.
Pientä ärsytystä lukiessa aiheuttivat sellaiset sanat, joiden merkitystä en heti ymmärtänyt tai jotka piti selvittää Googlen avulla. Esimerkiksi wren oli käsitteenä sellainen, joka piti erikseen tarkistaa, sillä en ollut varma viitattiinko sillä naiseen vai mieheen. Suomentaja olisi voinut lisätä huomautuksena, että kyseessä on laivaston naisjaoston jäsen. Monien teknisten asioiden kuvittelu oli minulle myös hankalaa, ja lukemista helpotti, kun kävi välillä tutustumassa esimerkiksi Enigma-laitteen tai Bomben ulkonäköön ja toimintaperiaatteeseen. Näistä pienistä (opettavaisista kylläkin!) keskeytyksistä huolimatta pidin kirjasta todella, todella paljon.
Bletchley Park on edelleen olemassa, ja se on kunnostettu ja avattu yleisölle. Minulla ei ollut ennen kirjan lukemista mitään käsitystä paikasta, mutta nettisivujen perusteella se vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta!
Jos haluaa kunnolla paneutua aiheeseen, voi katsoa Bletchley Parkista ja siellä tehdystä koodinmurtamistyöstä tehtyjä elokuvia. Esimerkiksi Alan Turingista kertova hieno elokuva The Imitation game antaa kirjalle taustatietoa vähän erilaisesta näkökulmasta. Se tuli lukemisen lomassa katsottua, ja voin suositella sitäkin! Leffan voi katsoa ainakin HBO:n kautta, jonka voi ottaa käyttöön esimerkiksi *Elisa Viihteen kautta.
Ruusukoodi löytyy e-kirjana ja äänikirjana ainakin seuraavista palveluista:
Nextory: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.
Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä mieltä sinä olet?