Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä

Kuva kustantajan sivuilta

Britt-Marie on lähtenyt kodistaan ja avioliitostaan ja tarvitsee työpaikan. Työpaikan saantia ei edesauta se, että hänen edellisestä työsuhteestaan on vierähtänyt vuosi tai parikymmentä ja ettei hänellä ole varsinaista pätevyyttä juuri mihinkään. Tai on tietysti, mutta kodin, miehen ja lasten pitäminen edustuskelpoisena on ollut Britt-Marien viime vuosien työtä, eikä siitä ole saanut tutkinto- tai työtodistuksia. Viimein työvoimatoimiston virkailijatyttö löytää Britt-Marielle nuorisotalon talonmiehen työtä pikkukaupunki Borgista, jossa lähes kaikki on huonon taloustilanteen takia suljettu.

Britt-Marielle tärkeää on pitää paikat ja ihmiset siisteinä, jotta muut ihmiset eivät ajattele heidän olevan hulttioita. Kaikki, mihin liittyy likaa, inhottaa häntä. Onneksi ruokasooda tepsii useimpiin tahroihin, ja sitä hän Borgissakin kuluttaa purkkitolkulla. Borgissa Britt-Marie tutustuu myös uusiin ihmisiin, vaikka sosiaaliset taidot eivät ole hänen vahva puolensa. Hän tutustuu myös jalkapalloon ja sitä pelaaviin nuoriin, ja huomaamattaan hän saa pikkukaupungissa oikeita ystäviä kivikkoisen alun jälkeen.

Britt-Marieta luonnehditaan kustantajan esittelyssä naispuoliseksi mielensäpahoittajaksi, mutta minusta kuvaus ei ole ihan osuva. Britt-Marie ei varsinaisesti pahoita mieltään (tai ei ainakaan myönnä tekevänsä niin), vaan tutustuu hänelle aivan vieraaseen maailmaan pienellä varauksella. Lopulta hän osoittautuu sinnikkääksi ja melko sopeutuvaiseksikin. Hän kyllä kauhistelee asioita, mutta eri tavalla ja eri syistä kuin mielensäpahoittaja.

Pidin Backmanin edellisestä kirjasta (Mies joka rakasti järjestystä) paljon, ja niin pidin tästäkin. Erityisesti pidän näiden kirjojen hauskasta kielestä, jonka kautta sekä Britt-Marie että edellisen kirjan Ove tulevat lukijalle hyvin tutuiksi erikoisine tapoineen ja käytöksineen. Kummankaan kohdalla kaikki ei ole sitä miltä se ensin näyttää, vaan henkilöitä ja heidän taustojaan valotetaan pala kerrallaan. Erikoiseen käytökseen on syynsä, jos vain on ihmisestä tarpeeksi kiinnostunut ottaakseen hänestä selvää. Backman kirjoittaa vakavistakin aiheista kepeällä kynällä ja pilke silmäkulmassa, vaikka välillä lukija kyllä liikuttuukin. Rasittavan kuorensa alla Britt-Mariellakin on sydän täynnä kultaa.