Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

Kuva Kirjasammosta

En ole ennen lukenut Sherlock Holmes-kirjoja, vaikka monesti olen ajatellut että pitäisi. Ostin jokin aika sitten alennusmyynnistä Jaakko Anhavan uudelleen suomentamat Sherlock Holmes -tarinat yli tuhatsivuisena tiiliskivenä (Sherlock Holmes - Kootut kertomukset). Niin kuin monelle muullekin on käynyt, minäkin innostuin lukemaan tarinoita vasta BBC:n Uusi Sherlock - sarjan myötä. Tv-sarjassa Holmes ja Watson on tuotu nykyaikaan ratkomaan rikoksia, ja sarja on ollut huippusuosittu.

Vaikka Kootut kertomukset sisältää lähes kaikki Sherlock-tarinat, siitä on jätetty pois neljää romaania, mukaanlukien Baskervillen koira. Jostain syystä halusin aloittaa tutustumiseni nimenomaan Baskervillen koirasta, joten kirjastoreissu oli tehtävä. Paikalla oli vuonna 2008 julkaistu Jaakko Kankaanpään uudelleen suomentama tarina, jonka jälkisanoissa hän kommentoi aiempia suomennoksia.

Kankaanpää esittelee omaa salapoliisintyötään jäljittäessään aiempien suomennosten epätarkkuuksia. Vaikka itse olen monesti hermostunut kömpelöille suomennoksille, en ole kuitenkaan koskaan viitsinyt tarkistaa alkuperäisiä sanamuotoja alkukielisestä tekstistä. Jälkisanoissaan Kankaanpää näyttää lukijalle muutaman tekstikatkelman avulla, millaisia eroja teksteissä voi olla, ja minusta tämä oli mielenkiintoista. Baskervillen koiran aiempien suomennosten epätarkkuudet johtuivat siitä, että kirja oli suomennettu ruotsinkielisestä versiosta. Kääntämisessä on tapahtunut siis pieni rikkinäinen puhelin -ilmiö.

Itse tarina oli helppolukuisempi ja mielenkiintoisempi kuin olin odottanut. (Jostain syystä minulla on ennakkoluuloja vanhempia kirjoja kohtaan, kuvittelen aina että ne ovat koukeroista kieltä ja sisällöltään tylsiä.) Holmesin puheille tulee lääkäri, joka on hoitanut hiljattain kuollutta Charles Baskervilleä. Hänen mukaansa Baskervillen koira janoaa Baskervillen suvun jäsenten verta, ja hän on huolissaan Amerikasta saapuvan suvun viimeisen vesan puolesta. Holmes kiinnostuu tapauksesta ja päättää lähettää apulaisensa tohtori Watsonin Dartmoorin nummille ottamaan selvää tapauksen yksityiskohdista.

Oli hauska etsiä kirjasta samankaltaisuuksia tv-sarjan Baskervillen koira -jakson kanssa. Yhtäläisyyksiä tietysti oli, mutta kirjan tarina erosi tv-versiosta kuitenkin niin paljon, etten arvannut loppuratkaisua enkä tylsistynyt lukiessani. Odotin Holmesin olevan ärsyttävämpi kuin hän kirjassa oikeasti onkaan, sillä tv-sarjassa hänen ylimielisyytensä on välillä viety hyvin pitkälle. Voi olla, että Holmesin luonne tulee paremmin esiin kun alan lukea muitakin tarinoita.

Suurin osa tarinoista on lyhyitä novelleja, joita on julkaistu sanomalehdissä. Monet niitä kokoelmista lukeneet varoittavat, että tarinat ovat parhaimmillaan kun niitä lukee silloin tällöin - samanlaisena toistuva kaava saattaa alkaa puuduttaa jos urakoi liian monta tarinaa putkeen.

Sherlockeja pääsee lukemaan maksutta, esimerkiksi Project Gutenbergissä näytti olevan laaja valikoima englanninkielisiä tarinoita sekä e-kirjoina että äänikirjoina. Muutama suomenkielinenkin näytti olevan tarjolla. Myös monet e-kirjapalvelut tarjoavat näitä ilmaisina kirjoina, koska tekijänoikeudet ovat kirjojen iän takia umpeutuneet.