Tekstit

Robert Galbraith: Sysimusta sydän

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Olenkohan aikaisemmin nähnyt yli 1000-sivuista dekkaria? En ainakaan ollut lukenut sellaista, ennen kuin sain Cormoran Striken ja Robin Ellacottin etsivätoimistosta kertovan uusimman osan käteeni. Joku ihan varmasti kauhistelee kirjan kokoa, mutta minä olin haltioissani: ihanaa, tämän kirjan kanssa saa viihtyä vähän pidempään! Tämän kuvan otin kirjasta heti tuoreeltaan, kun availin kirjastoon tulleita kirjalaatikoita Suhtautumiseni tähän sarjaan on vaihdellut. Ensimmäiset osat eivät jotenkin saaneet minua puolelleen, mutta ne oli luettava koska, no, J. K. Rowling oli ne kirjoittanut. Oikeastaan vasta edellinen osa,  Levoton veri,  sai minut havahtumaan, että olenkin aika kiintynyt näihin kahteen etsivään ja heidän erikoisiin toimeksiantoihinsa. Luin Levottoman veren  jälkeen kaikki osat uudelleen ja katsoin myös kirjoista tehd

Helsingin kirjamessut 2022

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Kiitos Helsingin Messukeskukselle sisällöntuottajan passista! Matkalla ehti vielä tutkia ohjelmalehtistä. Palataanpa vielä hetkeksi viikon takaisiin Helsingin kirjamessuihin. Kävin messuilla perjantaina, kiertelin monta tuntia ja kävin kuuntelemassa pari haastattelua. Koska messuilla on tullut käytyä jo monena vuonna, olivat odotukset korkealla. Ihanaa oli, että messujen laajuus ja kirjojen paljous eivät enää tyrmänneet heti ovesta sisään tullessa, vaan pystyin sukkuloimaan osastojen välissä aika mukavasti. Näitä kuvia on somessa vilissyt! Koska teen omassa työssäni kirjaston kokoelmatyötä ja hankintaa, tutkailin kirjatarjontaa tällä kertaa oman kirjaston kokoelman näkökulmasta. Kiersin (luultavasti) kaikki kustantajien osastot ja bongasin monta sellaista kirjaa, joita olen kyllä katalogeissa nähnyt mutta jotka ovat syystä tai

Emma Hamberg: Je m'appelle Agneta

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Agneta tuntee olevansa tavallisista tavallisin ruotsalainen äiti, jonka lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Hänen miehensä Magnus on fanaattinen terveys- ja liikuntaintoilija, ja hän patistaa myös Agnetaa muuttamaan elintapojaan. Takakannessa luvataan seikkailua provencelaisessa pikkukylässä, jonne Agneta hetken mielijohteesta päätyy. Agneta tuntee olonsa näkymättömäksi ja elämänsä tylsäksi ja sisällöttömäksi. Hän piilottelee juustoa, paahtoleipää ja marmeladia kellarissa pakastimen takana ja punaviinipulloa sänkynsä alla, sillä Magnus ei hyväksy kaloripitoista ruokaa lainkaan. Lopulta jotain tapahtuu, ja Agneta kyllästyy toisten ehdoilla elämiseen. Hän näkee lehdessä pikkuilmoituksen au pairin paikasta Ranskassa, ja hyvin epä-Agnetamaisesti ottaa työn vastaan, pakkaa laukkunsa ja varaa junaliput. Matka ei suju kivuttomasti ja Ag

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Palasin pitkästä aikaa Tommi Kinnusen kirjojen pariin. Huomasin, että olen lukenut häneltä vain Neljäntienristeyksen , ja vaikka muistan että pidin siitä paljon, muistan myös että se oli rankka. Pimeät kuut  otin lukuun heti tuoreeltaan, kirjaston työntekijän harvoja työsuhde-etuja. Olin lukenut jälleen jonkun lehtiartikkelin juuri ennen kuin tämä tuli muiden uutuuksien joukossa, ja kiinnostuin etenkin koulumaailman ja opettajan kokeman uupumuksen kuvauksesta. Koska kummatkaan eivät ole itsellenikään vieraita, halusin tietää, miten Kinnunen aihetta kuvaa. Ja hyvinhän kuvaa. Olin välillä ihan mykistynyt siitä tunnelmasta, joka tekstistä välittyy ja huokailin kauniisti käytetylle, täsmälliselle ja soljuvalle kielelle. Nyökkäilin usein tunnistaessani tunteita ja ajatuksia ja pudistelin päätäni opettajatar Suorajärven kokemuksille

Jari ja Kati Tervo: Ukko

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tältä kirjalta on ollut vaikea välttyä, niin paljon sitä näkyy monenlaisissa medioissa. Itse huomasin jossakin aikakauslehdessä Jari ja Kati Tervon haastattelun, ja tekstistä paistoi läpi miten tuo pieni koira oli hurmannut yksin tein sekä haastattelijan ja kuvaajan. Nappasinkin kirjan tuoreeltaan iltalukemisiksi. Ukko kertoo siis Ukko-nimisen borderterrierin elämän ensimmäisestä noin puolestatoista vuodesta. Ukon ihmisäidin ja -isän, Katin ja Jarin osuudet vuorottelevat tekstissä niin, että kumpikin on kirjoittanut erikseen osan kirjan luvuista. Lehtijutussa taidettiin sanoa, että Jari on toimittanut tekstit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, ja tapahtumat etenevät suurin piirtein aikajärjestyksessä. Lukujen alussa ei mainita, kumpi luvun on kirjoittanut. Osasta luvuista kirjoittajan huomasi heti, osassa se oli vaikeampaa. Kirjoit

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Kottikärrykaruselli  kuvaa hevostilan yrittäjän arkea kaunistelematta mutta hersyvällä huumorilla. Kirjan päähenkilö Katri pitää tilaa pystyssä yksin, ja yrittäjä tunnetusti venyy ja joustaa joka suuntaan kun tarvetta on. Hevosten ja etenkin niiden ihmisten kanssa venymistä ja joustamista todella tarvitaan, ja vapaa-aika tai sosiaalinen elämä ovat etäisesti tutunkuuloisia asioita, joita ei kuitenkaan Katrin omassa elämässä juuri ole. Pidin tosi paljon Niemisen esikoiskirjasta Avioliittosimulaattorista . Tässä kirjassa on samanlainen humoristinen ote maalaiselämään ja sen karuun todellisuuteen. Lukijan maalaisromanttiset kuvitelmat hevostilan arjesta karisevat kyllä hyvin nopeasti - arki ei todellakaan ole pelkkää heppojen silittelyä ja niille lerpertelyä. Katrin arkiseen puurtamiseen tulee muutos, kun sukulaisteini Jannica cee

Emmi Pesonen: Taikurin tyttäret

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Emmi Pesosen uutuuskirja Taikurin tyttäret  kiehtoi minua jo kun luin sen esittelytekstin kustantajan katalogista keväällä. Otin sen heti tuoreeltaan luettavaksi, sillä kirjan juoni kuulosti kiinnostavalta ja hypnoosi aiheena lisäsi mielenkiintoa entisestään. Tarina kulkee kahdella aikatasolla, päähenkilösisarusten Lindan ja Magdan lapsuudessa ja Lindan tyttären Innan aikuisuudessa. Se, mitä Lindalle ja Magdalle aikanaan tapahtui, vaikuttaa Innan elämään edelleen ja tuntuu konkreettisesti viiltävänä kipuna lapsena loukatussa lonkassa. Innan käsitykset itsestään ja lapsuudestaan joutuvat myllerrykseen, kun hän löytää isoisänsä vintiltä omaan lapsuuteensa liittyviä tavaroita. Pikkuhiljaa hänelle alkaa selvitä, että totuus on jotain ihan muuta kuin mitä hänelle on aina uskoteltu. Kirjassa paneudutaan eniten Lindan ja Magdan elämä