Kasoittain kirjoja

Pitkästä aikaa kirjoitan pienen pätkän luetusta kirjasta. Kesän aikana on tullut luettua paljon, mutta en ole saanut rutistettua lukukokemuksista mitään ylös. Yritin välillä, mutta ruutu pysyi itsepintaisesti tyhjänä. Olen sentään laskenut sivut ja merkannut luetut kirjat Haasteet 2013 -sivulle. Olin kesän harjoittelussa kirjastossa, ja yllättäen kirjahylly notkuu edelleen lainassa olevia kirjoja, jotka odottavat lukijaansa. Osan kanssa jo luovutin ajanpuutteen takia ja rahtasin ne takaisin kirjastoon luvaten että vielä joskus... Eilen illalla kaipasin jotain nopeaa luettavaa, joten 164-sivuinen Onnen koukkuja tarttui käteeni. Kirja kertoo käsityöliikettä pitävästä Jocelynestä, joka elää melko vaatimatonta elämää pienessä ranskalaisessa kaupungissa. Kerran hän ystävien yllytyksestä jättää lottorivin, joka osoittautuukin 18 miljoonan euron voittoriviksi. Moni varmaan on ajatellut, että mitä sitten jos joskus voittaisin, mihin kaikkeen sen jälkeen olisi varaa. Jocelyn joutuu miett...

Tämä kirja tarttui mukaani kirjaston palautushyllystä. Kirjailija ei ole itselleni entuudestaan tuttu, mutta takakansiteksti kuulosti mielenkiintoiselta: kolmikymppinen Ilona, luonteeltaan hiukan liian kiltti, suostuu olemaan kaasona kolmelle morsiamelle kesän aikana. Oma elämä ei ole kovin vakiintunutta, työt ovat määräaikaisia, tilin saldo kroonisesti miinuksella ja oman elämän suunta hukassa. Siitä huolimatta kesän morsiamille on järjestettävä kunnolliset häät. Ja otettava vastaan uusia käännöstöitä liian tiukoilla deadlineilla. Lukijalle paljastuu pikkuhiljaa myös Ilonan menneisyydestä asioita, jotka selittävät Ilonan käytöstä ja tunteita. Ilonan itse ei kuitenkaan näytä yhteyksiä tajuavan. Sen sijaan hän kuuntelee morsianten huolia ja vaatimuksia, venyy töissä ja tuntee jatkuvaa syyllisyyttä omasta riittämättömyydestään. Vaikka monia hahmoja on kirjassa liioiteltu, ovat ne silti hyvin tunnistettavissa myös tosielämästä. Jokainen morsian on tietysti erilainen, mutta omalla t...

Jäinen pelko on ensimmäinen Temperance Brennanista kertova kirja. Tämä sarja on siitä hyvä, että sitä voi lukea missä järjestyksessä vaan, sillä käsillä oleva murha on kuitenkin aina pääosassa. Tästä sarjasta on tullut luettua jo muutama tuoreempi osa ennen tätä ensimmäistä. Olen venyttänyt tämän lukemista siksi, että monesti olen huomannut sarjan ensimmäisten kirjojen olevan jollain tasolla heikompia kuin jälkimmäiset. Tämän kanssa kävi kyllä ihan päin vastoin, mielestäni tämä oli hyvin kirjoitettu, paremmin kuin muutamat uudemmat Reichsin kirjoittamat. Tarina rakentuu pitkin matkaa, enkä arvannut murhaajaa kuin vasta hiukan ennen loppua. Jännitys kyllä säilyi ihan viime metreille asti. Kirjassa Brennan on Montrealissa, ja saa tutkittavakseen ihmisen paloiteltuja jäännöksiä. Melko pian kuolinsyyntutkijan toimisto saa myös uuden, tuoreemman ruumiin tutkittavakseen, ja Brennan alkaa miettiä sarjamurhaajan mahdollisuutta. Häntä ei kuitenkaan oteta vakavasti, ja hän saa tehdä paljo...

Tämän vuoden kesäteatteri oli jatkoa viimevuotiselle: viimevuonna kävimme katsomassa Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -näytelmän, tänä kesänä Miniän. Ja hauskoja tietysti molemmat. Yhtään Tuomas Kyrön kirjaa en ole ennen lukenut, ja nyt lukemani Miniä oli ensimmäinen. Mielensäpahoittajia on ollut tarkoitus lukea vaikka kuinka pitkään, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Piti sitten aloittaa väärästä päästä, kun lopulta näitä aloin lukemaan. Miniä kertoo viikonlopusta, jossa kaksi eri sukupolvea ja elämänkatsomusta törmäävät toisiinsa. On miniä toki appiukkonsa seurassa ollut, mutta viikonloppuvisiitistä on silti muodostua katastrofi menestyvän uranaisen ja omiin sysi-suomalaisiin toimintatapoihinsa tottuneen vanhan miehen asuessa saman katon alla kaksin. Tai ei ihan kaksin, soppaa sekoittaa vielä venäläisten liikekumppaneiden vierailu, joka tietysti tapahtuu etuajassa, ilman ennakkovaroitusta. Näytelmä noudatti paikoin sanasta sanaan kirjan tekstiä, tarinan loppupuol...

Kun on harjoittelussa kirjastossa niin mukaan tarttuu kaikenlaista. Muistelmia ja elämäkertoja hyllyttäessäni törmäsin Eija Wagerin kirjoihin, ja kannoin kotiin kaikki neljä. Luulen, että olen joskus lukenut jonkun näistä, koska teksti tuntui paikoin tutulta. Lukemisesta on kuitenkin ilmeisesti jo reippaasti aikaa, sillä etäisestä tuttuuden tunteesta huolimatta tarina tuntui itselleni tuoreelta. Wager kertoo kirjoissaan elämästään Pohjois-Italiassa alppien rinteillä vaihtelevankokoisen eläinlaumansa kanssa. Laumasta löytyy koiria, kissoja, kaneja, lampaita, vuohia, aaseja, hevosia ja välillä joku siipirikko lintukin.  Kirjat kertovat arjesta toisenlaisessa kulttuurissa, ja se niissä kiehtookin. Pidin eniten kahdesta ensimmäisestä kirjasta, Tupaantuliaiset Italiassa ja Koirani haukkuu italiaksi. Kaksi jälkimmäistäkin olivat kiinnostavia, mutta niissä oli mielestäni turhan surullinen tunnelma, kun lauma harveni ja poisnukkuneita jäseniä muisteltiin aika ajoin. Ehkä niistä t...

Ostin jostain alennusmyynnistä Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan yhteisniteenä, joka sisältää kaikki Myrskyluoto-kirjat. Olen lukenut ne kaikki ennenkin, vuosia sitten. Monia kirjan tapahtumia muistin edelleen ensimmäisestä lukukerrasta, ja oli ihan hauska verrata muistamiaan asioita siihen mitä kirjoissa todella kerrottiin. Useimmiten muistamani kohdat olivat saaneet enemmän painoarvoa kuin mitä niillä kirjassa oikeastaan oli. Muistin monet kohtaukset pidempinä ja perusteellisemmin kerrottuina, vaikka ne eivät varsinaisesti nousseet erityisesti esille kirjan muista tapahtumista varsinaisessa tekstissä. Myrskyluoto-sarjan päähenkilö on Maija, Ahvenanmaan saaristossa koko elämänsä asuva nainen. Hänet naitetaan nuorena Jannelle, ja he muuttavat kauas merelle Myrskyluodolle rakentamaan yhteistä elämäänsä. Kaikki täytyy rakentaa tyhjästä: tupa rakennetaan alusta asti itse, sitten navetta, sauna ja muut ulkorakennukset. Ensimmäinen kesä nukutaan vanhassa heinäladossa, ruoka keitetään ra...

Tänään on tällä blogilla ollut 5000 sivun näyttöä. Melkoinen tuuri oli kuin satuin osumaan paikalle juuri tuon tasaluvun nähdäkseni. On mukava tietää että näitä juttuja lukee joku muukin, tai käy vaikka vain välillä vähän vilkaisemassa. Muista kiireistä johtuen lukeminen jää välillä harmistuttavan vähälle, eikä silloin tule tännekään kirjoitettua. Lyhyitä ja pidempiä taukoja siis on valitettavasti ollut, enkä usko että niistä kokonaan koskaan pääsenkään. Silti on aina ihanaa lukea toisten kommentteja luetusta kirjasta tai tekstistäni! Sitten asiaan, eli viimeisimpään lukemaani kirjaan. Teen kesällä muutamia kursseja, joista yksi käsittelee Venäjän kulttuuria. Tämä kirja on yksi kurssin taustalukemistoon kuuluvista teoksista, yhteensä niitä on neljä. Kolme nököttää jo kirjahyllyssä, yksi on vielä varattuna kirjastossa. Tämän kirjan valitsin oikeastaan välipalalukemiseksi viimeisen koulupäivän pitkiä taukoja viihdyttämään. Kirja on melko ohut (183 s.), nimi houkutteleva ja nopealla s...