Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.

Paikka hyvässä perheessä osui silmiini todennäköisesti Helsingin kirjamessuilla, kuten moni muukin viime aikoina blogissa esitelty kirja. Kiinnostuin kirjan juonesta, jossa nuori Anni lähetetään Englantiin sisäköksi tätinsä mielestä kyseenalaisen käyttäytymisen vuoksi. Anni elää pienessä maalaiskylässä Karjalassa, ja hänen tapansa flirttailla poikien kanssa ja ehostaa itseään ovat olleet tädille kerrassaan liikaa. Anni lähtee kohti Englantia laivalla, jolla hän tapaa myös suomalaisen Martin ja viettää hänen kanssaan aikaa. Laivamatka on Annin viimeisiä vapauden hetkiä ennen palvelukseen astumista ja hän viihtyy Martin seurassa myös matkalla Hullin satamasta Lontooseen.



Lontoosta Anni lähtee kohti Exeteriä ja palveluspaikkaansa. Kohtalaiseen vapauteen tottuneena hänen on vaikea sopeutua tarkkoihin sääntöihin ja odotuksiin, joita palvelusväkeen Englannissa kohdistetaan. Palvelusväki kuuluu täysin eri maailmaan kuin herrasväki, ja tämä raja tehdään Annillekin hyvin selväksi alusta alkaen. Ulkomaalaisena hänelle on opetettava alusta alkaen puhuttelutavat ja sovelias käyttäytyminen, mutta pian hän oppii uuden asemansa vaatimukset. Työ on raskasta ja vapaa-aikaa on vähän, mutta päiväkirja toimii Annin varaventtiilinä, johon hän purkaa tuntonsa. Hän ystävystyy naapurin palvelustytön kanssa, ja pääsee hänen mukanaan paikallisten nuorten illanviettoihin, vaikka kokee olonsa siellä ulkopuoliseksi.

Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, mikä aluksi vähän häiritsi, mutta pian siihen ei enää kiinnittänyt huomiota. Anni on mainio hahmo, sanavalmis ja rohkea, ja sen vuoksi hän toisaalta joutuu välillä ongelmiin ja välillä pelastaa niistä itsensä. Suomessa tasa-arvo on 1930-luvulla huomattavasti pidemmällä kuin Englannissa, ja Anni ihmettelee esimerkiksi sitä miten englantilaisilla naisilla ei vielä ole äänioikeutta. Ulkopuolisena hän näkee tarkemmin myös ristiriidat emäntänsä ja isäntänsä välillä, ja havaitsee ettei hyvä asema yhteiskunnassa takaa onnea. Anni tuo henkilönä mieleen Enni Mustosen kirjojen naiset, etenkin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan Idan sekä Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan Hilman.

Jotain muutakin tuttua kirjassa oli, ja jossain vaiheessa tajusin sen muistuttavan tarinaltaan ja rakenteeltaan Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiiliä. Olen lukenut sen pariin kertaan, vaikka edellisestä kerrasta onkin jo vuosia aikaa. Molemmissa kirjoissa päähenkilö kertoo tarinaa päiväkirjansa kautta kun joutuvat pois kotiseudultaan. Sekä Anni että Liisa ovat päättäväisiä nuoria naisia, joiden äidit ovat kuolleet, ja jotka joutuvat lähtemään pois tutusta ympäristöstä. Uudessa paikassa he kohtaavat luonteensa vuoksi vaikeuksia, mutta lopussa kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin, vaikkakin molemmissa kirjoissa hyvin perinteisesti. Otin Varaventtiilin iltalukemisiksi, koska samankaltaisuus kirjojen välillä jäi kiinnostamaan, enkä enää muista kovin tarkasti mitä kirjassa tapahtuu.

Vaikka Annin tarina lähtee vähän verkkaisesti liikkeelle, tunnelma tihenee loppua kohden. Viidenkymmenen sivun jälkeen olin jo ihan koukussa tarinaan, ja parin yön unet jäivät vähemmälle kun halusin saada kirjan äkkiä luettua. Pidin siitä, miten Annin kautta tarkastellaan englantilaista palvelijoiden arkea ulkopuolisen silmin. Downton Abbeyn faneille Paikka hyvässä perheessä on varmasti kiinnostavaa luettavaa. Kirjassa vietetään myös joulua, ja kuvataan millaista aikaa se on palvelusväelle kun koko suuri suku kokoontuu Lontooseen saman katon alle.

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille