Frida Skybäck: Kirjakauppa Thamesin varrella

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä.

Tässä on jälleen yksi kirja, joka on vainonnut minua kirjagramissa. Se on hypähdellyt sieltä silmilleni moneen otteeseen, ja kun näin sen töissä uusien kirjojen jokeri-hyllyssä, päätin ottaa sen viikonloppulukemisiksi.



Vaikka olinkin lukenut muiden mielipiteitä kirjasta, en ollut tajunnut, että kirjailija on ruotsalainen. Olin jotenkin automaattisesti kuvitellut, että jos kirjan nimessä on Thames, kirjailija varmaan on englantilainen. Ruotsalainen kirjailija teki kirjasta oikeastaan mielenkiintoisemman, kun pitkin kirjaa pohdin, millaista on ollut kirjoittaa niin tunnetusta paikasta kuin Lontoo. Kirjan etuliepeessä toki lukee, että Skybäck on itse asunut Lontoossa, vaikka nykyisin asuukin Ruotsissa.

Ehkä kirjailijan oma tausta onkin vaikuttanut sekä kirjan miljööseen että sen henkilöihin. Tarina kulkee kahdella aikatasolla, nykyhetkessä ja 1980-luvun alussa. Nykyhetkessä seurataan Charlottaa, joka on tullut Lontooseen selvittelemään tätinsä kuolinpesää ja tutustumaan perinnöksi saamaansa kirjakauppaan. 1980-luvulla seurataan Charlotten äitiä Kristinaa ja hänen sisartaan Saraa, ja tarinan edetessä alkaa selvitä salaisuuksia sekä Charlotten äidin ja hänen siskonsa että Charlotten omasta menneisyydestä.

Tarina alkaa siitä, kun Charlotte on saapumassa Lontooseen tutustumaan perimäänsä kirjakauppaan. Lukijalle kerrotaan, että kaupan edellinen omistaja (ja sielu) oli Charlotten täti Sara, joka oli kuollut yllättäen. Charlottea perinnön saaminen hämmentää, sillä hän ei ollut missään tekemisissä tätinsä kanssa. Kirjakaupan periminen tuntuu yhdeltä uudelta hankaluudelta hänen elämässään, sillä hänen miehensä on kuollut vuosi sitten jättäen Charlotten elämään ammottavan aukon. Kirjakaupan henkilökunta puolestaan pelkää työpaikkansa ja kaupan vuoksi, sillä heillä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen Charlotte on ja mitä hän aikoo perinnöllään tehdä. Vakihenkilökuntaan kuuluvat hyvin erilaiset naiset, Martinique ja Sam, jotka suhtautuvat myös Charlotteen hyvin eri tavoin. Kirjakaupan yläkerrassa asuu William, kirjailija, jonka inspiraatio on väliaikaisesti kadoksissa.

Tämä ei ollut ensimmäinen kirja, jossa kirjakauppaa kuvataan tunnelmaltaan vähän samanlaiseksi kuin kirjastot meillä Suomessa. Tässäkin kirjassa kuvattu kirjakauppa on ihan tavallisen kirjakaupan oloinen, sillä myydään sekä uutuuksia että klassikoita, mutta sen lisäksi asiakkaat kokoontuvat sinne kuin korttelin olohuoneeseen. Kaupassa on myös nojatuoleja, joissa voi lukea kirjoja kaikessa rauhassa. Tämä kuvaus vähän hämmentää minua, sillä en osaisi kuvitella meneväni esimerkiksi Suomalaiseen kirjakauppaan istumaan tuntikausiksi ja lukemaan siellä myynnissä olevia kirjoja. Sen sijaan kirjan kuvaus kuulostaa siltä, miten meillä käyttäydytään kirjastoissa. Tämä havainto sai minut pohtimaan, ovatko kirjakaupat muualla maailmassa erilaisia, vai onko kirjakauppa valittu tapahtumapaikaksi jostain muusta syystä ja muokattu sitä olohuoneen ja kahvilan suuntaan. Onko joku teistä tehnyt samanlaisen havainnon tai pohtinut asiaa?

Sekä kirjagramissa että muissa kirjasta lukemissani arvioissa kirjaa kuvataan feelgood-kirjaksi eli suomeksi hyvän mielen kirjaksi. Kirjassa itsessään on hyvä kuvaus sellaisesta kirjasta: "Ne ovat kirjoja, jotka... saavat mielen iloiseksi. - - Usein päähenkilöllä on monenlaisia ongelmia, jotka saavat hänet tekemään isoja muutoksia elämässään. Jos tykkää romantiikasta ja arkipäivän dramatiikasta, ne ovat erinomainen vaihtoehto." (s. 233) En ole kuitenkaan itse ihan vakuuttunut siitä, että tämä olisi hyvän mielen kirja, vaikka se täyttääkin sitaatin kriteerit. Heti alussa olin epäileväinen, sillä siinä puhuttiin ensin Saran kuolemasta ja sen aiheuttamasta surusta ja käytännön hankaluuksista, ja sen jälkeen Charlotten tuskasta puolisonsa kuoleman jälkeen. Vaikka masentavan alun jälkeen tunnelma kevenikin, olisin odottanut loppuun toisenlaisia ratkaisuja, etenkin Charlotten isän suhteen. Lisäksi Sara on henkilönä hyvin ristiriitainen, sillä se mitä hän tekee nuorena Charlotten äidille tuntuu täysin eri ihmisen teolta kuin millaisen kuvan hänestä saa esimerkiksi Martiniquen kertoman perusteella.

Vaikka kirja tuntui välillä turhan höttöiseltä ja muutamat sen tapahtumat liiankin epäuskottavilta, siihen oli silti mukava upota iltaisin töiden jälkeen. Ja vaikka kirjassa on melkein 500 sivua, se on silti hyvin nopealukuinen. Tarinan henkilöt ovat ehdottomasti kirjassa parasta, Skybäck on onnistunut rakentamaan heistä erilaisia ja erikoisia, mutta hyvin mielenkiintoisia tyyppejä. Kaikki myös kehittyvät tarinan edetessä, mitä on mukava seurata. Myös kirjakauppa tapahtumapaikkana tuntuu houkuttelevalta: olisi ihana päästä käymään sellaisessa kirjakaupassa, mikä tässä kirjassa kuvataan.

Pääset heti lukemaan kirjaa esimerkiksi näiden e- ja äänikirjapalveluiden kautta:

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille