Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Kansikuva kustantajan sivuilta

Kissani Jugoslavia on pitkään ollut lukulistallani, ja useaan kertaan olen pyöritellyt sitä kädessäni. Luulen, että sen saama valtaisa suosio on saanut minut epäröimään sen aloittamista. Jostain syystä paljon kehuttuihin kirjoihin on joskus vaikea tarttua. Varmaan pelkään että petyn, että oma kokemukseni ei olisikaan yhtä hyvä kuin muiden. Tai voi olla että kirjan jatkuvaan esilläoloon vähän kyllästyykin, olen huomannut tarttuvani kovasti kiiteltyihin kirjoihin muutaman vuoden viiveellä, siinä vaiheessa kun kirjan voi jo löytää kirjaston palautushyllystä eikä varausjono ole enää satojen ihmisten pituinen.

Statovcin toinen kirja, Tiranan sydän, tarttui jokeri-hyllystä mukaan. Emmin tämänkin kohdalla pitkään, mutta otin kuitenkin mukaan, ja koska jokerissa on niin lyhyt laina-aika, se pitää aloittaakin aika vikkelään. Ensimmäiset neljäkymmentä sivua menivät ihmetellessä ja tutustuessa, ja olin jo jättää kirjan keskenkin. Albania 1990-luvulla on itselleni niin vieras tapahtumapaikka, että tarinaan oli hankala päästä sisälle. Toisen osan alkaessa uteliaisuuteni oli kuitenkin jo herännyt ja onneksi jatkoin lukemista.

Tiranan sydän vaatii keskittymistä, ja ehkä siksi lukukokemukseni oli vähän raskas. Luin kirjan  melko väsyneenä ja jouduin keskeyttämään lukemisen aika usein, joten tipahdin kyydistä tasaisin väliajoin. Täydellinen tietämättömyyteni Albaniasta ja sen kulttuurista ja historiasta vaikutti lukukokemukseen myös paljon.

Kirjasta saa varmasti mielenkiintoisia keskusteluja, sillä teemat ovat mielenkiintoisia ja ajankohtaisia ja niitä on käsitelty eri näkökulmista. Kirjan päähenkilöt esimerkiksi tuntevat itsensä muukalaisiksi synnyinmaassaan ja lähtevät paremman elämän toivossa yrittämään länteen. Muukalaisuuden kokemus liittyy kuitenkin myös omaan itseen, muuttuvaan identiteettiin ja seksuaalisuuteen.

Tarinat kulttuuriperinnön siirtäjinä ovat myös keskeisessä osassa. Päähenkilö Bujarin isä kertoi hänelle paljon tarinoita, joissa kuvataan sitä millaisia albaanit ovat ja millainen käytös ja toiminta on hyväksyttävää ja kunniakasta. Näitä symbolisia tarinoita on ripoteltu tasaisesti pitkin kirjaa, ja niiden kautta Bujar tuntuu miettivän omaa identiteettiään ja sen suhdetta tarinoiden kuvaamaan albanialaiseen identiteettiin.

Tästä kirjasta on vähän hankala antaa suositusta, kun en itsekään oikein tiedä tykkäsinkö vai enkö. Luulen että toinen lukukerta joskus myöhemmin voisi olla paikallaan. Tähän kannattaa kuitenkin tarttua jos olet kiinnostunut tutustumaan albanialaiseen kulttuuriin tai jos muukalaisuuden moniulotteisuus kiinnostaa. Kirjan kieli on myös kaunista, pitkähköt ja polveilevat lauseet sopivat tarinaan hyvin.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis

2. Kirjablogissa kehuttu kirja

35. Kirjan nimessä on erisnimi

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Pajtim Statovci: Tiranan sydän. Otava 2016, 271 sivua.