Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa

Kuva kustantajan sivuilta

Jostain Pullisen haastattelusta luin, että hän kirjoittaa mielensisäisistä maisemista. Kohta kaikki alkaa onkin lähinnä päähenkilö Kirsin ajatuksia ja muistoja aikana, jolloin hän yrittää päästä takaisin jaloilleen. Kirsi on vuosia ollut Juhanin toinen nainen. Hän on eronnut omasta miehestään jo kauan sitten, ja odottaa Juhanin tekevän samoin. Juhanin avioliitto jatkuu kuitenkin edelleen, ja lopulta hän kertoo Kirsille, ettei voi enää jatkaa suhdetta. Tarina alkaa Kirsin saapuessa pienen merenrantakaupungin hotelliin sidottu haava kädessään ja pyörällä päästään. Pikkuhiljaa tapahtumia aletaan keriä auki: mitä Kirsille on tapahtunut, mitä hän on tehnyt, miten tähän tilanteeseen ylipäänsä on päädytty ja miten tästä eteenpäin.

Kirjassa on monta eri aikatasoa: on nykyhetki eli Kirsi hotellissa, Kirsin ja Juhanin suhde ja Kirsin lapsuus. Eri ajoissa liikutaan pääosin Kirsin ajatuksissa ja muistoissa, kertojana kaikissa on Kirsi. Teksti on välillä tajunnanvirtamaista, ajatuksesta toiseen lipuvaa ihmettelyä, välillä havaintojen tekemistä ja välillä tapahtumien kuvaamista. Kirsin päänsisäinen kaaos on mielestäni todentuntuinen, vaikka välillä ihmettelin että Kirsi pysyi sentään suhteellisen järjissään kaiken keskellä. 

Nautin kirjassa eniten kuvailevista ja pohdiskelevista osuuksista. Kuvailut olivat aika tarkkoja ja onnistuivat ainakin minussa herättämään selkeitä mielikuvia ja tunnelmia, joissa oli mukava viipyä. Esimerkiksi Kirsin ja Juhanin vierailu autiotalossa kuvattiin niin, että näin talon ja huoneen silmissäni hyvin elävinä.

Tuvassa oli yhä huonekaluja: sivusta vedettävä vuode hiirten syömine patjoineen, kaunis, yksinkertainen kaappi ja valkoinen kiikkustuoli keskellä lattiaa. Katon mali oli hilseillyt ja roikkui liuskoina kuin vedenalainen kasvusto.

Sisällä oli yllättävän viileää, vaikka oli ollut helteistä jo monta päivää. Haisi kostealle.

Pohdiskelevista osuuksista esimerkiksi käy Kirsin ajatus ympyrän kulkemisesta:

Ehkä me kaikki kuljemmekin ympyrää, jossa vanhan on aika ajoin mentävä rikki. Ehkä tämä onkin ihan tavallista, ehkä tämä tapahtuu kaikille, minä vain en ole ymmärtänyt sitä.

Ja vaikka ei siltä heti tuntuisi, polku jatkuu, uutena, ja vahvistuu kerta kerralta, kierros kierrokselta. Sama polku, jossa palaamme aina jonkin ajan kuluttua siihen kohtaan, jossa joudumme jälleen valitsemaan, ja ehkä jollakin niistä kerroista osaamme valita toisin. Mutta emme ennen kuin olemme oppineet jotakin, nähneet, mihin edellinen valinta meidät on vienyt ja mitä se on meille tehnyt. Mistä olemme joutuneet luopumaan, mitä olemme saaneet tilalle.

Emme ennen kuin olemme kärsineet.

Kirja ei ole järin paksu ja ajattelin lukevani sen nopeasti korkeintaan muutamassa päivässä. Kirja olikin lopulta aika raskas luettava, ei tekstin vuoksi vaan aiheensa vuoksi. Kirsin ajatukset kuvastivat hänen kokemaansa ahdistusta ja ehkä samaistuin ajatuksiin vähän liikaakin. Omat päiväkirjatekstini ovat samantyylistä ajatuksenvirtaa kuin Kirsin pohdinnat, ja tyylin tuttuus oli toisaalta hauska huomata ja helppoa lukea mutta samalla raskasta. En ehkä osaa selittää ajatuksiani tässä kovin selkeästi... Tämä oli ehkä ensimmäinen kirja, jossa kiinnitin tekstin tutkiskelemiseen enemmän huomiota kuin itse tarinaan (ainakin koulun ulkopuolella). En oikein tiedä, pidinkö kirjasta vai en, sillä tarina ei ihan iskenyt minuun, mutta jotkut osuudet tekstistä kylläkin.


Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa
Kustantaja: Gummerus 2014
Sivuja: 288 s.
Mistä luettavaksi: Arvostelukappale kustantajalta