Essi Kummu: Lasteni tarina

Kuva kustantajan sivuilta
Varasin Lasteni tarinan luettuani siitä ensin muutamasta blogista. Tämä on yksi niistä monista kirjoista, joihin olen innostunut tarttumaan blogien kautta. Lukulistani kasvaa kasvamistaan ja kirjaston kassa kilisee kun haen sieltä vähintään viikoittain varaamiani opuksia.

Kummu kertoo kirjassa kaksostensa vaikeasta elämänalusta sekä omista ja sukunsa traumoista. Kaksosten elämä alkoi keskosina, ja ensimmäiset kuukaudet vietettiin vastasyntyneiden teho-osastolla elämästä taistellen. Lapsiin oli vaikeaa tutustua kaikkien letkujen ja johtojen keskellä, eikä toisaalta ollut varmuutta siitä, saavatko nämä elämät jatkua. Kummu kertoo siitä, miten ei uskaltanut luottaaa lastensa henkiinjäämiseen, ei uskaltanut oikein rakastaakaan niitä kun ei tiennyt kuinka kauan saa heidät pitää.

Lasten rankka alkutaival traumatisoi äidin. Tai ehkä herätti hänessä usean sukupolven traumat. Kuten monille meistä, myös hänelle oli pienestä pitäen opetettu että kestää pitää ja itkeä ei saa. Kielteisten tunteiden, surun, pelon ja vihan käsittelyyn ei ollut työkaluja, koska niitä tunteita ei oikeastaan saanut olla olemassa. Kirjassa Kummu palaa vanhempiensa ja isovanhempiensa elämiin, sotatraumoihin ja jälleenrakennuksen rankkuuteen, siihen, miten sota-aika vaikuttaa meissä edelleen, monen sukupolven takaa.

Kirja oli lyhyydestään huolimatta rankka ja nenäliinapaketti sohvan vierellä tuli tarpeeseen. Tunnistin monesta kohdasta myös itseni ja omaa sukuani, kirja käynnisti siis myös omakohtaista ajattelua traumoista, vaikkei minun olekaan tarvinnut kokea mitään Kummun lasten syntymään verrattavaa. Luulen, että Kummu on omalla sukuselvityksellään osunut aika monen suomalaisen perheen ja suvun traumojen ytimeen, uskon että aika moni lukija löytää kirjan sivuilta jotain itselleen kovin tuttua.

Kirjan kieli on kaunista ja mukaansatempaavaa, kieleen jotenkin uppoaa. Kielen avulla saadaan myös kuvattua kovin elävästi hätää ja pelkoa, ahdistusta ja masennusta sekä sitä valtavaa avuttomuutta kaiken tapahtuvan edessä. Vaikka kirja olikin rankka, pidin siitä paljon.

Essi Kummu: Lasteni tarina
Kustantaja: Tammi 2014
Sivuja: 194
Mistä luettavaksi: Kirjastosta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Mauri Paasilinna: Rovaniemi-sarja