Karen Joy Fowler: Jane Austen -lukupiiri

Tämä kirja hyppäsi mukaani kirjastosta, koska nimi oli niin houkutteleva. Kesän ja syksyn lukemistooni kuuluu aika paljon Austenia, ja ajattelin että olisi mukava tutustua muidenkin mielipiteisiin aiheesta. Kirjassa viisi naista ja yksi mies kokoontuvat kuukausittain keskustelemaan valitsemastaan Jane Austenin kirjasta. Lukupiirin jäsenet ovat kaikki eri-ikäisiä, osa tuntee toisensa hyvinkin ja osa ei juuri lainkaan. Kirjassa seurataan henkilöiden elämää sen puolen vuoden aikana, jonka lukupiiri on sopinut kokoontuvansa. Melkein joka kuukausi ollaan eri jäsenen kyydissä ja tutustutaan tarkemmin hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa.


Aluksi kirja vaikutti hyvin sekavalta ja henkilöt etäisiltä. Puoleen väliin asti kirjaa oli jotenkin työläs lukea, mutta loppua kohti tarina jotenkin tuntui selkeytyvän ja mielenkiinto kasvoi. Kirjassa yhteensä 312 sivua, joista tarina vie 269. Loppuosaan on lisätty lista Austenin teoksista ja pienet lyhennelmät hänen romaaneistaan. Lisäksi loppuun on lisätty vielä lainauksia hänen tuotantoaan ja häntä itseään arvostelleiden ihmisten teksteistä alkaen vuodesta 1812 ja päättyen vuoteen 2003. Lopun informaatiopläjäys oli ihan mukava idea, varsinkin kun se ei enää liity kirjan tarinaan ja lukija saa itse päättää, haluaako niihin tutustua. Arvostelupätkät olivat kyllä mielenkiintoisia, Austenia sekä rakastetaan että vihataan, ja pätkiin oli osattu poimia mukavasti molempia kantoja.

En ole oikein varma, pidinkö tästä kirjasta. Olihan se ihan mukavaa välipalalukemista, mutta itse pidän ehkä enemmän sellaisista selkeällä juonella varustetuista kirjoista. Alkuperäiskielellä kirja olisi varmaankin ollut parempi. Suomennos oli ihan hyvä, mutta alkuperäiskieli ja etenkin amerikkalainen kirjoitustyyli kuitenkin paistoi tekstistä läpi.

Kirjassa pääpaino on lukupiirin henkilöillä ja heidän välisillään suhteilla. Henkilöistä sai varsin monipuolisen kuvan, kun heitä pääsi tarkastelemaan milloin kenenkin näkökulmasta. Henkilöiden historian kertomiseen käytettiin takautumia, ja ne välillä rikkovat tekstin yhtenäisyyden mielestäni hiukan häiritsevästi. Kirjan alussa tätä oli mielestäni enemmän kuin lopussa. Austenin kirjoja tässä kommentoitiin loppujen lopuksi aika vähän, paljon vähemmän kuin mitä kirjan nimi antaa ymmärtää.

Kannattaa kokeilla, jos tykkää erityisesti henkilöiden kuvauksesta. Mitään varsinaista draamaa tässä ei ollut, sitä ei kannata lähteä hakemaan. Ihan peruskiva välipala.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Mauri Paasilinna: Rovaniemi-sarja