Kaari Utrio: Oppinut neiti

Oppinut neiti on odottanut lukemista aika kauan. Muistaakseni ostin tämän muutama vuosi sitten tarjouksesta, ja se päätyi hyllyyn odottamaan sopivaa hetkeä. Ehkä äskettäin luettu Paperiprinssi innosti tarttumaan tähänkin.

Sofia Malm on Smolnan käynyt oppinut neiti, joka elättää itsensä omalla palkallaan. Hän on siis harvinaisuus aikansa naisten joukossa, eivätkä kaikki, säätyläiset varsinkaan, hänen tapaansa varauksetta ihaile. Tarina alkaa Pietarista, jossa Sofia tapaa Christian Hackfeltin, oikeastaan kirjaimellisesti törmää tähän. Heidän tiensä risteävät tarinan edetessä moneen otteeseen, Pietarin jälkeen Lapissa Porojärven pappilassa, Solbergan ja Silvan kartanoissa sekä Helsingin seurapiireissä. Rakkautta on ilmassa, mutta ympäristön odotukset ja toiveet painavat sekä Sofiaa että Christiania.

Kirjassa mielenkiintoisinta oli Lapin kuvaus. Muistaakseni en ole ennen lukenut Utrion teosta, jossa tapahtumat sijoittuisivat näin pohjoiseen, joten ympäristönvaihdos oli virkistävä. Melkoisen seikkailun Lappi päähenkilöille järjestääkin, sillä molemmat ovat vuorollaan kuolemanvaarassa. Seurapiirien jäykkyyteen Lapin vapaus antaa kaivattua vaihtelua niin kirjan henkilöille kuin lukijallekin. Samalla huomaa ihmettelevänsä, miten meillä nykypäivänä arkiset vuorovaikutuksen tavat ovat silloin olleet jotain poikkeuksellista ja paheksuttavaa. Eikä pelkästään naisten ja miesten välillä vaan myös eri säätyjä edustavien ihmisten välillä. Hetken osaan taas arvostaa vapauttani suunnitella itse elämääni ja vapautta seurustella sellaisten ihmisten kanssa kuin haluan.

Vaikka maisemanvaihdos toikin piristystä kirjaan, tämä ei silti ole parhaita lukemiani Kaari Utrion kirjoja. Henkilöt olivat kyllä mahtavia, karrikoituja kukin omalla tavallaan. Ruustinna Anna Pihlman oli minusta jo hiukan liian pitkälle viety kaikessa ilkeydessään ja juonittelussaan, ja hänen käytöksensä nosti niskavillani pystyyn. Voi olla että tarinan hajauttaminen moneen eri tapahtumapaikkaan hajotti hieman myös itse tarinaa, sillä ajoittain lukeminen vähän tökki. Tai ehkä Lapin tuntureiden jälkeen Etelä-Suomen maisemat vaan tuntuivat liian tavanomaisilta. :)

Kaikesta huolimatta pidin kirjasta. Tämän kohdalla loppuratkaisun arvaaminen teki lukemisesta jännittävämpää, tuntui että sivut hupenevat liian nopeaan tahtiin ja kaikki jää kesken. Loppuratkaisuun olin tyytyväinen, vaikka minusta sitä venytettiinkin hiukan liian pitkälle. Nämä Utrion epookkiromaanit ovat kyllä mainioita tuon ajan kuvaajia. Onneksi minulla on vielä näitä muutama lukematta, ja sen jälkeen voinkin aloittaa uuden kierroksen. Ja vanhempaa tuotantoa on tietysti vielä paljon lukematta, Utriohan on julkaissut huiman määrän kirjoja uransa aikana. Tästä pääset vielä hänen nettisivuilleen, jos haluat lisätietoja.

Kommentit

  1. En ole Kaari Utrion kirjoja ennen lukenut, mutta nyt kun luin kirjoituksesi tästä ja Paperiprinssistä en voi kuin ihmetellä miksi näin on, koska historia, ajankuvaukset ja seurapiirikiemurat kiinnostavat. Olisiko sinulla suositeltavana jotain teosta, mistä olisi hyvä aloittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ainakin kokeilla, jos aiheet kiinnostavat! Itse olen pitänyt Utrion kirjoista eniten Saippuaprinsessasta ja Vaiteliaasta perillisestä ja vanhemmasta tuotannosta erityisesti Haukka, minun rakkaani on jäänyt mieleen. Toivottavasti löydät mieluista lukemista! :)

      Poista
  2. Sinulle on tunnustus ja haaste blogissani. Utrio on mainittu omissa vastauksissani.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille