Enni Mustonen: Paimentyttö

Paimentyttö kertoo Idasta, joka kohtaa lapsena enemmän vastoinkäymisiä kuin toiset koko elämänsä aikana. Ensin kuolee isä, ja hän joutuu muuttamaan äitinsä kanssa kiukkuisen isoisän mökkiin toiselle puolelle Suomea. Sitten kuolevat isovanhemmatkin, ja äiti sairastuu. Äidinkin kuoltua 13-vuotias Ida jää orvoksi, ja hakeutuu ystävällisen torpan piian avustuksella läheiseen kartanoon navettapiiaksi. Onneksi hänellä on jo kokemusta lehmistä, sillä kartanon tiukka karjakko pitää ankaraa kuria ja vaatii kaikilta kovaa työntekoa.

Ida pääsee kuitenkin karjakko-Matildan suosioon ja pääsee asumaan tämän luokse muiden navettapiikojen jäädessä yhteiseen asuntoon, piikamurjuun. Matildan luona Ida oppii pikkuhiljaa myös sisäpiian tehtäviä, ja Matilda opettaa hänellä ruotsin kielen kirjoittamista ja lukemista, kun huomaa ettei Idan kielitaito ole kummoinen. Epäonni ei kuitenkaan ole vielä jättänyt Idaa, vaan Matildan sairastuttua ja kuoltua Ida joutuu takaisin muiden piikojen joukkoon ja uuden karjakon takia joutuu vakavaan onnettomuuteen. Hänet viedään toipumaan Björkkuddenin huvilaan, jossa valtioneuvos Topelius tyttärensä kanssa asuu. Tervehdyttyään hän jää taloon piikomaan, vaikka onkin vielä liian nuori saamaan varsinaista pestiä. Björkkuddenissa hänellä on kuitenkin vihdoin sellainen olo, että hänestä välitetään ja huolehditaan

Mustosen kirjat ajatellaan kirjastoissa usein hömppäromaaneiksi, joita tarjotaan kevyttä lukemista kaipaaville naisille. Itse pidän Mustosen historialliseen Suomeen sijoittuvista romaaneista siksi, että niiden kautta historia tulee eläväksi. Romaaneja varten on selkeästi tehty paljon taustatyötä, ja henkilöt tapaavat usein todellisia historiallisia henkilöitä. Tässäkin romaanissa päästään seuraamaan Topeliuksen vanhuudenpäivien arkea, ja samalla kuuluisuuden kääntöpuolta. Ida on henkilönä ehkä hiukan liian kiltti ja hyväntahtoinen, ja aika naiivi. Kontrasti hänen ja muiden, "tavallisempien" palkollisten välillä on aavistuksen liian suuri, jotta Ida tuntuisi todelliselta. Tarina on kuitenkin hyvä ja etenee sujuvasti kauniissa maalaismiljöössä.

363 s.