Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Kuva kustantajan sivuilta
Flavia de Luce pääsee taas näyttämään kyntensä salapoliisina, kun Buckshawn kartanon maille majoittunut mustalaisnainen lähes murhataan. Tapaukseen liittyy paljon hämäriä asianhaaroja, kuten rikospaikalla tuntuva kalanhaju ja kummallisesti katoavat ja uudelleen ilmestyvät tavarat. Vanha ennustajaeukko ei jää ainoaksi väkivallan uhriksi, vaan Flavia löytää toisenkin uhrin, jälleen kartanon mailta.

Rikoksen selvittelyn ohessa Flavia etsii johtolankoja omasta äidistään jota ei koskaan ehtinyt tuntemaan. Häntä huolettaa myös kartanon taloudellinen tilanne, sillä vararikko vaikuttaa väistämättömältä, vaikkei isä suostukaan asiaa enempää valaisemaan. Flavian siskot tuovat mieleeni Tuhkimon ilkeät sisarpuolet, sillä vaikkei Flaviaa nyt suorastaan orjuuteta niin ei häntä kovin kauniistikaan kyllä kohdella. Onneksi Flavian oveluus tekee kostamisesta suloista.

Flavia-dekkareihin on ihana upota, sitä suorastaan sukeltaa jonkinlaiseen vanhanaikaiseen dekkarin ja sadun risteytykseen ja puikahtelee Flavian mukana johtolankoja etsimässä. Tässä kolmannessa osassa tavataan monia edellisistä osista tuttuja kyläläisiä, mutta uusiakin tuttavuuksia on paljon. Välillä menin henkilöissä iloisesti sekaisin, vaikkei henkilögalleria ylettömän runsas ollutkaan. Juoneen en onneksi sotkeutunut vaikka henkilöissä välillä sekoilinkin.

Edellisestä osasta kirjoittaessani vertasin Flaviaa Pikku Myyhyn, ja vertaus pätee mielestäni edelleen. Kumpikin harrastaa oveluuksia ja kepposia, ei välitä kielloista ja kehotuksista ja nuuskii asioita omin päin (kotiaresteista huolimatta). Näiden kirjojen seurassa oma arki häviää, kun hyppää uskollisen Gladys-polkupyörän tarakalle ja liittyy Flavian seuraan salaisuuksia selvittämään.

Jos et vielä ole tutustunut Flaviaan, tee se nyt! Sarjan edelliset osat ovat Kuolema ei ole lasten leikkiä (osa 2)ja Piiraan maku makea (osa 1).

Täältä* pääset hankkimaan kirjan ikiomaksi. :)

Kommentit

  1. Minullakin oli välillä hankaluuksia henkilögallerian kanssa. Mutta viihdyin Flavian seurassa. Pidän tästä osasta ehkäpä eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin ehkä ensimmäisestä osasta eniten, voi olla että uutuudenviehätyksen takia. Mutta kyllä sarjan kaikki kirjat aika tasaisen ihania ovat. :)

      Poista
  2. Piti tätäkin tulla kommentoimaan, sillä tämäkin kirja on lukupinossani! :) Meillä taitaa olla samankaltainen lukumaku. :) Voi, Flaviassa ja Pikku Myyssä on paljon samaa, olet ihan oikeassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuipa hauskasti, taidetaan tosiaan pitää samanlaisista kirjoista! :)

      Poista
  3. Flavia-neiti on hurmaavan pikkuvanha ja suloinen myrkynkeittäjä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille