Erik Wahlström: Kaunein on se jota rakastaa

Kirjaston palautushyllystä mukaan napattu tämäkin kirja, kuten aika moni muukin kirjastosta kotiin kannettu opus tässä taloudessa. Ensin kiinnostuin nimestä ja sen jälkeen tarinasta, johon liittyy puolikas kissamuumio, joka saattaa muuttua tieteelliseksi sensaatioksi kääreinä olevien papyrusten ansiosta.

Kissamuumion puolikkaan on ostanut Martin Green, määräaikainen professori ja papyrologi. Kissa toimii opetusvälineenä hänen pitämälleen seminaarille, johon osallistuu sekalainen seurakunta kiinnostuneita. Kissan avulla on tarkoituksena opetella papyrologian tutkimustapoja, tässä siis sitä, miten kissan ympärillä olevat papyruksen kappaleet saadaan irroitettua ja miten niitä voidaan tulkita.

Kissan kääreet osoittautuvat kuitenkin mielenkiintoisiksi, sillä niistä löytyy palasia tunnetusta Sapfon runosta, josta osa on pysynyt arvoituksena joitakin tuhansia vuosia. Tarinaan sotkeutuu tietysti eri alojen ihmisiä hyvissä ja ei-niin-hyvissä aikeissa, ja välillä ovat vaarassa henkilöiden maine ja kunnia, välillä henki ja terveyskin.

Tarinan päästyä alkuun nautin sen sekopäisyydestä. Teksti ei ole vaikeaa, vaikka aihe voisikin olla. Kirjassa kerrotaan hauskalla ja yksinkertaisella tavalla tieteellisiä asioita niin, että lukija kiinnostuu niistä ihan huomaamattaan. Luvuista pääosa seuraa Greeniä, mutta osassa vieraillaan Sapfon luona Lesboksella ja tutustutaan hänen taiteelliseen työhönsä, välillä taas seruataan kreikkalaisen pohatan vanhenemisenpelkoa. Mahtuu mukaan myös paikalleen ruostuva paatti Pukki, joka toimii Greenin ja ystävänsä Felixin lomanviettopaikkana. Myös romantiikkaa on ilmassa vaikka olosuhteiden otollisuudesta voidaan olla montaa mieltä.

Tämä oli hauska ja vähän erilainen välipala. Muita Wahlströmin kirjoja en ole lukenut, mutta saattaa olla että tämän jälkeen tutustun niihinkin.