tag:blogger.com,1999:blog-89695636496107525282024-03-14T10:20:38.299+02:00Kasoittain kirjojaNina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.comBlogger285125tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-55984319545102839962022-11-08T17:44:00.000+02:002022-11-08T17:44:08.354+02:00Robert Galbraith: Sysimusta sydän<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p><span style="text-align: justify;">Olenkohan aikaisemmin nähnyt yli 1000-sivuista dekkaria? En ainakaan ollut lukenut sellaista, ennen kuin sain Cormoran Striken ja Robin Ellacottin etsivätoimistosta kertovan uusimman osan käteeni. Joku ihan varmasti kauhistelee kirjan kokoa, mutta minä olin haltioissani: ihanaa, tämän kirjan kanssa saa viihtyä vähän pidempään!</span></p><p><span style="text-align: justify;"><br /></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHXZsYQCHX_LhVhcd9tmkQ1bGfakH1GfvVqWyX1EmjF3obmlW0XedxivLms8Czc4ATLzkZhcaROHG-c6-8rboOrzlfEVuIOONr6d4QglbHao4teoLr-0XynTqDRZydEIe-9nRas7zy5rQHA0rQVpwhLAmFCWVM8MvI7I3Frf-IOt5JU5Q4JoH2LXXCyQ/s640/Sysimusta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="568" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHXZsYQCHX_LhVhcd9tmkQ1bGfakH1GfvVqWyX1EmjF3obmlW0XedxivLms8Czc4ATLzkZhcaROHG-c6-8rboOrzlfEVuIOONr6d4QglbHao4teoLr-0XynTqDRZydEIe-9nRas7zy5rQHA0rQVpwhLAmFCWVM8MvI7I3Frf-IOt5JU5Q4JoH2LXXCyQ/w568-h640/Sysimusta.jpg" width="568" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämän kuvan otin kirjasta heti tuoreeltaan, <br />kun availin kirjastoon tulleita kirjalaatikoita</td></tr></tbody></table><br /><p><span style="text-align: justify;">Suhtautumiseni tähän sarjaan on vaihdellut. Ensimmäiset osat eivät jotenkin saaneet minua puolelleen, mutta ne oli luettava koska, no, J. K. Rowling oli ne kirjoittanut. Oikeastaan vasta edellinen osa, </span><i style="text-align: justify;">Levoton veri,</i><span style="text-align: justify;"> sai minut havahtumaan, että olenkin aika kiintynyt näihin kahteen etsivään ja heidän erikoisiin toimeksiantoihinsa. Luin </span><i style="text-align: justify;">Levottoman veren</i><span style="text-align: justify;"> jälkeen kaikki osat uudelleen ja katsoin myös kirjoista tehdyn tv-sarjan. Tätä uusinta osaa olenkin sitten jo odottanut innolla.</span></p><p><span style="text-align: justify;"><i>Sysimustan sydämen</i> alussa suositun animaatiosarjan tekijä Edie Ledwell tulee tapaamaan Robinia toimistolle ja pyytää häntä auttamaan nettitrollin paljastamisessa. Trolli on vainonnut häntä jo pidempään, eikä kyse ole mistään harmittomasta kiusanteosta vaan tuhoamistarkoituksessa kirjoitetuista viesteistä. Toimisto ei voi ottaa työtä vastaan, ja Robin ohjaa Edien toiseen toimistoon. Myöhemmin Edie löydetään murhattuna Highgaten hautausmaalta, ja Edietä kiusanneen Anomia-nimimerkin henkilöllisyyden selvittäminen tulee toista kautta toimiston työlistalle.</span></p><p><span style="text-align: justify;">Vaikka tässäkin kirjassa tehdään perinteistä etsiväntyötä varjostuksineen ja valepukuineen, tapahtuu suurin osa tutkinnasta kuitenkin virtuaalimaailmassa. Tapaukseen liittyy kiinteästi Drekin peli -niminen nettipeli, joka on luotu Sysimusta sydän -sarjan pohjalta. Myös Twitterissä, Instagramissa, Facebookissa, Redditissä ja Tumblrissa kaivellaan epäiltyjen liikkeitä ja henkilöllisyyksiä. Kirjan paksuus saattaa säikäyttää osan lukijoista, mutta sivumäärä selittyy osin pelichattien ja Twitter-viestien ulkonäöllä. Esimerkiksi Drekin pelin moderaattorikanavalla voidaan käydä kolmea yhtäaikaista keskustelua, jotka vievät eri tavalla tilaa kuin perinteinen kertova teksti.</span></p><p><span style="text-align: justify;">Kerronnaltaan kirja on monipuolinen. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin perinteisen kerronnan ja dialogin keinoin, mutta chattiteksteilla ja muilla somesta otetuilla viesteillä on myös merkittävä rooli. Lukijan pitää käyttää vähän omiakin aivojaan, sillä aluksi chattitekstit tuntuivat hyvin hankalilta ymmärtää, varsinkin kun käynnissä on kolme keskustelua samaan aikaan. Pikkuhiljaa palapeli kuitenkin täydentyy, nimimerkit tulevat tutummiksi ja heitä pystyy yhdistelemään eläviin ihmisiin. Koin, että perinteinen kerronta oli tässä kirjassa epätasaisempaa kuin aiemmissa. Kirjan puolivälissä oli pätkiä, jotka tuntuivat vielä keskeneräisiltä, kuin pikakelaukselta. Niissä kerrottiin nopeasti ja luonnosmaisesti tapahtumista ja ihmisten liikkeistä, ennen kuin taas tarkennettiin johonkin tapahtumaan. Tämä voi olla tietysti tarkoituksellistakin, mutta minulle tuli pätkistä kiireen vaikutelma. Ihan kuin teksti olisi ollut vielä kesken ja odotellut lihaa luidensa päälle.</span></p><p><span style="text-align: justify;">Keskeneräisyyden ja kiireen tuntu oli läsnä myös käännöksessä ja oikoluvussa. Esimerkiksi kirjan paperikansissa on kirjoitettu Anomia englantilaisessa asussaan Anomie, vaikka tarinassa käytetään vain Anomia-muotoa. Takaliepeessä kirjaan viitataan edellisen osan <i>(Levoton veri)</i> nimellä. Kirjoitus- ja lyöntivirheitä oli myös paljon. Kirjan aikataulu onkin varmasti ollut kiireinen, ja siihen nähden Ilkka Rekiaro on tehnyt hyvää työtä kirjan suomentamisessa. Viimeistelylle olisi vain pitänyt ehkä jättää hiukan enemmän aikaa niin tekstin kuin ulkoasunkin suhteen.</span></p><p>Juonellisesti kirja ei ollut minulle tajunnanräjäyttävä lukukokemus, sillä kaava on tuttu aiemmista Galbraithin dekkareista. Arvasin jo etukäteen, että Striken ja Robinin välinen ystävyyssuhde aiheuttaa tietynlaisia mutkia matkaan, sen että Striken jalka alkaa jossain vaiheessa reistailla ja sen että jossain välissä kumpikin on hengenvaarassa. Nettimaailmassa tapahtuva tutkinta ja äärioikeiston soluttautuminen nettipeliin oli kuitenkin niin mielenkiintoinen näkökulma, etteivät nuo ennalta-arvattavuudet haitanneet. Enemmänkin niitä tervehti kuin vanhaa ystävää.</p><p>Kaikesta huolimatta pidin kirjasta kovasti, se oli viihdyttävä ja tarpeeksi pitkä. Varmasti palaan sarjan pariin seuraavan osan kohdalla ja toivon että sarja jatkuu vielä sitäkin pidemmälle.</p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a><span>,</span><span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-90082757848127510342022-11-04T13:58:00.001+02:002022-11-04T13:58:50.101+02:00Helsingin kirjamessut 2022<p style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</p><p style="text-align: justify;">Kiitos Helsingin Messukeskukselle sisällöntuottajan passista!</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5QwzrSJpeO0eE_VRXqphhWW8hEBfMAnQGtUOXOraOHG-FokmW-Fhz2h7kHm_AAfkuYkQIbGE1q_9OOTmAyti11AZxN4KJoebw5jPJDV--wfpyAOiDZRiaEWh5Z2xd74Hso0sQuAup_UH2ghIjDm2Er4cofGBaIly82f8S3fs2R19XF3I9wuD4MQi2gA/s640/auto.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5QwzrSJpeO0eE_VRXqphhWW8hEBfMAnQGtUOXOraOHG-FokmW-Fhz2h7kHm_AAfkuYkQIbGE1q_9OOTmAyti11AZxN4KJoebw5jPJDV--wfpyAOiDZRiaEWh5Z2xd74Hso0sQuAup_UH2ghIjDm2Er4cofGBaIly82f8S3fs2R19XF3I9wuD4MQi2gA/w480-h640/auto.jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matkalla ehti vielä tutkia ohjelmalehtistä.</td></tr></tbody></table><p style="text-align: justify;">Palataanpa vielä hetkeksi viikon takaisiin Helsingin kirjamessuihin. Kävin messuilla
perjantaina, kiertelin monta tuntia ja kävin kuuntelemassa pari
haastattelua. Koska messuilla on tullut käytyä jo monena vuonna, olivat odotukset korkealla. Ihanaa oli, että messujen laajuus ja kirjojen paljous eivät enää tyrmänneet heti ovesta sisään tullessa, vaan pystyin sukkuloimaan osastojen välissä aika mukavasti.</p><p style="text-align: justify;"></p><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsTospyjY-GMjT2l-0hhhYc30oTtvpbvNCahzRNi4V1XCQqnZ1zoO9oDbeIUs9DT64DXl0sJyG2tah6yimIuSdd_BqMzHqBRcFUbLTSQksf0jZUKYVrSzKBCRsVm7dfles5Xpqy1nGtc_ftIN11DWOtMMPArsgW1Hm23-q-NsSpF8MN6rXiHZYYBb5tA/s640/messut.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsTospyjY-GMjT2l-0hhhYc30oTtvpbvNCahzRNi4V1XCQqnZ1zoO9oDbeIUs9DT64DXl0sJyG2tah6yimIuSdd_BqMzHqBRcFUbLTSQksf0jZUKYVrSzKBCRsVm7dfles5Xpqy1nGtc_ftIN11DWOtMMPArsgW1Hm23-q-NsSpF8MN6rXiHZYYBb5tA/w640-h480/messut.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näitä kuvia on somessa vilissyt!</td></tr></tbody></table><br /><p></p><p style="text-align: justify;">Koska teen omassa työssäni kirjaston kokoelmatyötä ja hankintaa, tutkailin kirjatarjontaa tällä kertaa oman kirjaston kokoelman näkökulmasta. Kiersin (luultavasti) kaikki kustantajien osastot ja
bongasin monta sellaista kirjaa, joita olen kyllä katalogeissa nähnyt mutta
jotka ovat syystä tai toisesta jääneet hankkimatta kirjastoon.
Kirjastoon tilatut kirjat ovat usein hyvin tuttuja, kun niitä on tutkaillut
moneen kertaan: valintavaiheessa katalogeista, varsinaisia hankintoja tehdessä sekä lopulta lainauskuntoon laittaessa. Pienessä kirjastossa tulee myös juteltua kirjojen sisällöstä
asiakkaiden kanssa, joten ”oma” kokoelma tuntuu läpikotaisin tutulta. Siksi oli
hienoa päästä selailemaan sellaisia kirjoja, jotka ovat itselle vieraita.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpBSF1NgkzugvSJM7Ik0hCw8fUxrpsVoOUWUHA_xXbVWRbz-skQyl-EJS-TiYsm-ZZ4eHao9cC68bFrLDsrj65sm3CA1eyu0DZK7nWQB4IFvP_k4TNxhECCcw5rW1FfYo7B7VvUyVg67RIe8dDRyB8VX3l4vaYK0JKorIfRU7dFv3ZoO0BXFD1EjIp-g/s640/lounas.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpBSF1NgkzugvSJM7Ik0hCw8fUxrpsVoOUWUHA_xXbVWRbz-skQyl-EJS-TiYsm-ZZ4eHao9cC68bFrLDsrj65sm3CA1eyu0DZK7nWQB4IFvP_k4TNxhECCcw5rW1FfYo7B7VvUyVg67RIe8dDRyB8VX3l4vaYK0JKorIfRU7dFv3ZoO0BXFD1EjIp-g/w480-h640/lounas.jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lounaskeitto oli paikallaan, kirjat tekevät nälkäiseksi!</td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Tänä vuonna selailin erityisesti
tietokirjavalikoimaa. Pieneen kirjastoon hankitaan tietokirjoja aika vähän, ja ne muutamatkin ovat yleensä hyvin yleisistä aiheista. Selailinkin mielenkiinnolla aiheeltaan tarkempia
kirjoja etenkin kirjallisuuden ja suomen kielen aloilta, ja muutamia (lue:
monta) ostin myös kotiin. Eniten aikaa taisin viettää Gaudeamuksen ja
Vastapainon yhteisellä osastolla, ja harmittelin myöhemmin että olin onnistunut
sivuuttamaan Rosebudin osaston täysin. Sieltä olisi varmasti löytynyt lisää
mielenkiintoisia tieto- ja tiedekirjoja.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><br /></span></p><o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnJ4_UW8QtycqBf9Mcbu-maUqx5_e_0v4_fKK0iSRYJmy2k9tsmDKatSEcg0SPjmgHWE7PejBTR-VhgAVPFdWC7O_6zmyP9NX8KH1BsrfsservLLJWEifTzSLqYyxpXPcvLknnofSYi_rp2grCV3pEgqlrWwkz3oyNMofFbcWke_MIM2EXx0356mDsrA/s640/ostokset.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="512" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnJ4_UW8QtycqBf9Mcbu-maUqx5_e_0v4_fKK0iSRYJmy2k9tsmDKatSEcg0SPjmgHWE7PejBTR-VhgAVPFdWC7O_6zmyP9NX8KH1BsrfsservLLJWEifTzSLqYyxpXPcvLknnofSYi_rp2grCV3pEgqlrWwkz3oyNMofFbcWke_MIM2EXx0356mDsrA/w512-h640/ostokset.jpg" width="512" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tänä vuonna minun ei pitänyt ostaa messuilta kirjoja. <br />Hienosti meni!</td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Tietokirjallisuuteen liittyi myös kuuntelemani esitys, jonka aiheena oli Helsinki vuonna 1952. Esiintyjinä
olivat Jussi Iltanen, Laura Kolbe, Jari Kupila ja Samu Nyström, ja he kertoivat
Helsingistä ja Suomesta olympialaisten aikaan. Esityksestä opin esimerkiksi,
että Helsinki oli tuolloin hyvin jakaantunut kaupunki, jonka ydinkeskustan
ulkopuolella oli vielä maalaismaisemaa nykyisten esikaupunkien tilalla. Opin
myös, että tuolloin avattu Seutulan lentoasema ei sijaitse Seutulassa, ja että
sen kiitotien päällystämiseen oli käytetty enemmän asvalttia kuin koko Suomen
teillä tuolloin oli. Julkinen liikenne kehittyi ja modernisoitui olympialaisia
varten ja niiden vanavedessä, ja Helsinki sai myös ensimmäiset liikennevalot
juuri ennen olympialaisia. Kovasti on siis maailma muuttunut
seitsemässäkymmenessä vuodessa. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua Kolben,
Nyströmin ja Kupilan kirjaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Helsinki
1952 – Kansainvälistyvä pääkaupunki</i> sekä Iltasen kirjaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Helsingin olympialaiset 1952 – Tapahtumat ja
kisapaikat kartalla</i>. Näissä kirjoissa kerrotaan paljon muustakin kuin
olympialaisista.</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><br /></p><o:p></o:p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRtb9hu4bmMsfOlfClRE_sJB-Frn-6YfCQffnwJOGUY29FkdXZS2F0pFY4pqus-ia1Sau4xzDBNapfFTqP-QKnI4HLW_qRVnkypT4C0f8Hp6h44t0Aw1vnTYH-xHq2hC3xBrYHLCbeWyoOhzjjtQ3aRX879LtazijcqO28hsXOkU3Lt9hsYXQSQT0Meg/s640/helsinki.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRtb9hu4bmMsfOlfClRE_sJB-Frn-6YfCQffnwJOGUY29FkdXZS2F0pFY4pqus-ia1Sau4xzDBNapfFTqP-QKnI4HLW_qRVnkypT4C0f8Hp6h44t0Aw1vnTYH-xHq2hC3xBrYHLCbeWyoOhzjjtQ3aRX879LtazijcqO28hsXOkU3Lt9hsYXQSQT0Meg/w480-h640/helsinki.jpg" width="480" /></a></div><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Toinen kuuntelemani esitys
käsitteli kirjan tietä käsikirjoituksesta kirjaksi. Esityksen paikka oli
harmillisesti vaihtunut toiselle puolelle messuhallia, ja minulta jäi alku
kuulematta kun laukkasin hallin toiseen laitaan. Aiheesta puhuivat Anna-Riikka
Carlson, Johanna Laitinen sekä Reetta Miettinen, ja he kertoivat hyvin
konkreettisesti esimerkiksi siitä, mitä kustannussopimuksessa yleensä lukee,
millaista markkinointia kirjojen ja kirjailijoiden menestymisen eteen tehdään,
mitä kustannustoimittaja tekee ja miten kustannusalan sesonkilogiikka toimii. Esityksessä
annettiin myös vinkki hyvästä podcastista, jonka nimi on Kirjan tie. Kuuntelin
kotimatkalla podcastin viimeisen jakson, jossa puhuttiin kirjan hinnan
muodostumisesta, ja se oli mielenkiintoista kuunneltavaa. Jos kirjan syntyyn ja
kustantamiseen liittyvät asiat kiinnostavat, kannattaa käydä kuuntelemassa
muitakin jaksoja tuosta podcastista.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfsl5N9-xR_P1TM3S5PWVfmqpQT4H3_jZyx0EdzG8Fo4ZRIMNJxDAIfXeT2yESA_W_hj5gZf68yr8NT_3TEAuhHdFxnmBg1rhrqNnNDF7KioHJsQUpBRU2CCLdxEgLaW5Gv34PbRSFWOXYpMhTRY_PFX1TRPQVBRDBgCx-hKV1Cpc22eMVOyXjgq4xsQ/s640/kirja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfsl5N9-xR_P1TM3S5PWVfmqpQT4H3_jZyx0EdzG8Fo4ZRIMNJxDAIfXeT2yESA_W_hj5gZf68yr8NT_3TEAuhHdFxnmBg1rhrqNnNDF7KioHJsQUpBRU2CCLdxEgLaW5Gv34PbRSFWOXYpMhTRY_PFX1TRPQVBRDBgCx-hKV1Cpc22eMVOyXjgq4xsQ/w480-h640/kirja.jpg" width="480" /></a></div><br /><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Verkko-ohjelma on katsottavissa
marraskuun loppuun saakka, ja kirjamessujen sivulle on tallennettu
Senaatintori- ja Hakaniemi-lavojen ohjelmat. Verkko-ohjelman lipun pystyy
ostamaan myös jälkikäteen, jos sieltä löytyykin jotain minkä haluaisi katsoa
vaikka ei messuilla käynytkään. Töölönlahti-lavan ohjelma on kuunneltavissa
Storytelin kautta. Verkko-ohjelmasta yritän ehtiä kuunnella seuraavat
esitykset:</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"></p><ul style="text-align: left;"><li style="text-align: justify;"><span style="font-family: Symbol; text-indent: -18pt;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 7pt; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;"> </span></span><span style="text-indent: -18pt;">Hildur (Satu Rämö)</span></li><li style="text-align: justify;"><span style="font-family: Symbol; text-indent: -18pt;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 7pt; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;"> </span></span><span style="text-indent: -18pt;">Rakkaat sanat (Janne Saarikivi)</span></li><li style="text-align: justify;"><span style="font-family: Symbol; text-indent: -18pt;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 7pt; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;"> </span></span><span style="text-indent: -18pt;">Luonnos (Heli Laaksonen)</span></li><li style="text-align: justify;"><span style="text-indent: -18pt;">Mielensäpahoittajan rakkaustarina (Tuomas Kyrö)</span></li><li style="text-align: justify;"><span style="font-family: Symbol; text-indent: -18pt;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 7pt; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal;"> </span></span><span style="text-indent: -18pt;">Debatti: missä näkyy tämän ajan naisviha (Maria
Pettersson ja Katleena Kortesuo)</span></li><li style="text-align: justify;"><span style="text-indent: -18pt;">Lukemalla kirjailijaksi? (Johanna Venho, Taija
Roiha ja Vesa Rantama)</span></li><li style="text-align: justify;"><span style="text-indent: -18pt;">Tunteiden palo & Palavan kaupungin lapset
(Hannu Salmi ja Roope Lipasti)</span></li><li style="text-align: justify;"><span style="text-indent: -18pt;">Naisten viihdekirjallisuus 2022 (Elina Pulli,
Elina Kilkku, Sanni Koskela)</span></li><li style="text-align: justify;"><span style="text-indent: -18pt;">Live-podcast: Mamma betalar</span></li><li style="text-align: justify;"><span style="text-indent: -18pt;">Leipomon lapset (Mikko Vienonen, Jussi Tiihonen)</span></li></ul><p></p><p class="MsoListParagraphCxSpFirst" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><!--[if !supportLists]--><o:p></o:p></p>
<p class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoListParagraphCxSpMiddle" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoListParagraphCxSpLast" style="line-height: 150%; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Kirjamessut tarjoavat mukavan päivän kirjojen parissa. Messuilla kierrellessä huomasi samalla,
miten laaja pintatason tietämys etenkin uudesta kauno- ja
lastenkirjallisuudesta itselleni on kertynyt, ja messuseuralaiseni saivat
kuunnella vähän väliä minikirjavinkkauksia tutuista kirjoista. Messuilla oli
jälleen kerran hyvä tunnelma, ja pidän Helsingin kirjamessujen väljyydestä ja
laajuudesta Turun messuihin verrattuna. Myös ohjelmasta löytyi tänä vuonna
enemmän mielenkiintoisia esityksiä Helsingissä kuin Turussa. Ehkä mukavinta oli
kuitenkin kierrellä ympäriinsä anonyymina asiakkaana, sillä pikkukirjastossa
työskennellessä ei pysty olemaan (enkä haluaisi ollakaan) millään tavalla
anonyymi. Joskus on kuitenkin ihanaa saada olla itse se hiukan pihalla oleva
asiakas, joka etsii sitä yhtä tiettyä kirjaa missä on sininen kansi.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</p>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-60181550114157667572022-10-20T12:39:00.000+03:002022-10-20T12:39:16.032+03:00Emma Hamberg: Je m'appelle Agneta<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p style="text-align: justify;">Agneta tuntee olevansa tavallisista tavallisin ruotsalainen äiti, jonka lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Hänen miehensä Magnus on fanaattinen terveys- ja liikuntaintoilija, ja hän patistaa myös Agnetaa muuttamaan elintapojaan. Takakannessa luvataan seikkailua provencelaisessa pikkukylässä, jonne Agneta hetken mielijohteesta päätyy.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVCimd2OLN7lL50WoYZ6SN81rTnb1IIYy71HEfkZjmyGXaR1e_8aBYbxfV0Sp6S3WHxLpoxy3rT2CyHxeclc9SaRzneSCa6_LQuT3arNPW5fSDbrD9AY6PkpBIDZia-_JvjOKdZFTkCRvoL4WjpIRYfRDLsiZePje5owFUBHrRaWR52fg-LMtX4quqgQ/s640/Agneta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVCimd2OLN7lL50WoYZ6SN81rTnb1IIYy71HEfkZjmyGXaR1e_8aBYbxfV0Sp6S3WHxLpoxy3rT2CyHxeclc9SaRzneSCa6_LQuT3arNPW5fSDbrD9AY6PkpBIDZia-_JvjOKdZFTkCRvoL4WjpIRYfRDLsiZePje5owFUBHrRaWR52fg-LMtX4quqgQ/w300-h400/Agneta.jpg" width="300" /></a></div><br /><p style="text-align: justify;">Agneta tuntee olonsa näkymättömäksi ja elämänsä tylsäksi ja sisällöttömäksi. Hän piilottelee juustoa, paahtoleipää ja marmeladia kellarissa pakastimen takana ja punaviinipulloa sänkynsä alla, sillä Magnus ei hyväksy kaloripitoista ruokaa lainkaan. Lopulta jotain tapahtuu, ja Agneta kyllästyy toisten ehdoilla elämiseen. Hän näkee lehdessä pikkuilmoituksen au pairin paikasta Ranskassa, ja hyvin epä-Agnetamaisesti ottaa työn vastaan, pakkaa laukkunsa ja varaa junaliput.</p><p style="text-align: justify;">Matka ei suju kivuttomasti ja Agneta on kääntyä takaisin kotiin, mutta päättää kuitenkin käydä katsomassa Saint Carellessa. Hän ei ole ihan varma siitä, mikä häntä perillä odottaa, eikä hän ole valmistautunut kulttuurishokkiin tai eriskummalliseen hoidokkiinsa lainkaan. Kaiken pyörityksen keskellä hän puree hammasta ja päättää selvitä vielä viikon, sillä hän haluaa näyttää Magnukselle ja muille, että pystyy tekemään itsenäisiä ja yllättäviäkin ratkaisuja.</p><p style="text-align: justify;">Pikkuhiljaa elämä Einarin, Agnetan hoidokin, kanssa alkaa löytää uomansa, ja Agneta löytää itsestään uusia puolia ja, no, itsensä. Syksyn edetessä hän pohtii elämäänsä Magnuksen kanssa ja sitä, miten hän on ajautunut paikasta ja tilanteesta toiseen ottamatta selvää siitä, mitä hän itse oikeastaan haluaisi. Einarin lempeys ja avarakatseisuus ja toisaalta hänen rankka elämäntarinansa auttavat Agnetaa pikkuhiljaa avautumaan elämälle ja sen nautinnoille.</p><p style="text-align: justify;">Tämä kirja toi mieleeni Katariina Vuoren <i>Kasvun paikan</i>, jossa käsiteltiin samantapaisia teemoja. Kummassakin päähenkilöt tuntevat itsensä näkymättömiksi ja sivuun siirretyiksi, kun perheenäidin velvollisuudet vähenevät lasten kasvaessa ja miehen tehdessä uraa. <i>Kasvun paikassa</i> päähenkilö Silvia muokkaa omaa ympäristöään intohimoaan etsiessään, Agneta sen sijaan vaihtaa kokonaan maisemaa ja irtautuu tukahduttavista normeista ja malleista.</p><p style="text-align: justify;">Tämä kirja on hauska, vaikka mukana kulkee koko ajan pieni hiven surua. Monilla romaanin henkilöillä on takanaan vaikeita tapahtumia, joita sivutaan ja jotka hyväksytään osaksi heidän elämiään. Sain Carellessa Agneta kohtaa empatiaa ja toisten ihmisten aitoa kiinnostusta häntä kohtaan, mikä saa hänet katsomaan omaa elämäänsä ja itseään toisesta näkökulmasta. On hauska seurata Agnetan murtautumista ulos kuorestaan ja nähdä miten hillitystä ruotsalaisesta perheenäidistä sukeutuu hilpeä, elämästä nauttiva ranskatar.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a><span>,</span><span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-15918393039697456462022-10-05T10:38:00.004+03:002022-10-05T10:38:41.348+03:00Tommi Kinnunen: Pimeät kuut<p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;">Palasin pitkästä aikaa Tommi Kinnusen kirjojen pariin. Huomasin, että olen lukenut häneltä vain <i>Neljäntienristeyksen</i>, ja vaikka muistan että pidin siitä paljon, muistan myös että se oli rankka. <i>Pimeät kuut</i> otin lukuun heti tuoreeltaan, kirjaston työntekijän harvoja työsuhde-etuja. Olin lukenut jälleen jonkun lehtiartikkelin juuri ennen kuin tämä tuli muiden uutuuksien joukossa, ja kiinnostuin etenkin koulumaailman ja opettajan kokeman uupumuksen kuvauksesta. Koska kummatkaan eivät ole itsellenikään vieraita, halusin tietää, miten Kinnunen aihetta kuvaa.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><br /></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBqhhRkujxrhl9kzCWQ20f-kmuRA5uWhivSg09V2t25xZyzXTLo3juTBCmlRXypA6UGmGMS29acWtTDdvWSa3FRgY1MK-QnQWyyyYeMw9zdk4yRcch7xx-zlq2x0eSjtcTeft5lUE0J73BhIrgzuoSanKqs_wpPF3HSGwWfT_VOeRhqnHRgqUKP_YIdQ/s640/Pime%C3%A4t%20kuut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBqhhRkujxrhl9kzCWQ20f-kmuRA5uWhivSg09V2t25xZyzXTLo3juTBCmlRXypA6UGmGMS29acWtTDdvWSa3FRgY1MK-QnQWyyyYeMw9zdk4yRcch7xx-zlq2x0eSjtcTeft5lUE0J73BhIrgzuoSanKqs_wpPF3HSGwWfT_VOeRhqnHRgqUKP_YIdQ/w480-h640/Pime%C3%A4t%20kuut.jpg" width="480" /></a></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: justify;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: justify;"><br /></span></div><p></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;">Ja hyvinhän kuvaa. Olin välillä ihan mykistynyt siitä tunnelmasta, joka tekstistä välittyy ja huokailin kauniisti käytetylle, täsmälliselle ja soljuvalle kielelle. Nyökkäilin usein tunnistaessani tunteita ja ajatuksia ja pudistelin päätäni opettajatar Suorajärven kokemuksille. Vaikka romaanin tapahtuma-aika on eri, ovat tunteet ja tilanteet tunnistettavia myös nykyhetkessä opettajana toimiville (tai toimineille). Elna Suorajärven uupumuksen syyt ovat samankaltaisia kuin nykyäänkin, vaikka olosuhteet ja ympäristö ovat aivan erilaiset syrjäisellä parakkikoululla. Kohtuuttomat vaatimukset ylhäältäpäin, täysin riittämättömät resurssit ja tuen puute ovat kaiketi nykyäänkin monen opettajan uupumuksen takana. Moni asia on nykyään ulkoisesti paremmin kuin romaanin Niemen koululla, mutta havahduttavaa oli huomata että siitä huolimatta edellä mainitut ongelmat ovat läsnä arjessa edelleen.</span></p><p style="text-align: justify;"><i>Pimeät kuut</i> kuvaa siis eläkeikää lähestyvän Elna Suorajärven lukuvuotta Niemen koululla, syrjäseudulla lähellä Neuvostoliiton rajaa. Hänen kehonsa ja mielensä ovat sairauden runtelemat, ja koulun alku vaatii Elnalta valtavia ponnistuksia. Etenkin, kun koulutaloksi paljastuu saksalaisilta jäänyt homeinen ja laho parakki, jossa sijaitsevat sekä luokkahuone että pieni kostea huone jossa opettajan on tarkoitus asua. Opetusvälineitä ei ole nimeksikään, ja oppilaat käyvät koulua vuoroissa: alimmat luokat ovat koulussa syksyllä ja keväällä ja ylemmät luokat muun ajan. Lapsia tarvitaan kotona työvoimana etenkin syys- ja kevättöissä.</p><p style="text-align: justify;">Vaikka Elna on rautainen ammattilainen ja osaa työnsä, hän kokee silti voimattomuutta ja lamaannuttavaa uupumusta. Menneisyys ja siellä tehdyt valinnat vaivaavat mieltä, ja Salli-siskon kanssa koettu välirikko hiertää matkankin päästä. Vaikeuksista ja väsymyksestä huolimatta arki alkaa hiljalleen kantaa, ja tuttu työ antaa eväitä opettaa olemattomilla resursseillakin. Opetussuunnitelman seuraaminen tosin saa Elnan kekseliäisyyden ja mielikuvituksen taipumaan useammalle mutkalle, mutta koulutyöstä tehdyt raportit ovat asianmukaisia, oppilaat edistyvät ja koulutarkastajakin on tyytyväinen. Elnan työtä valvova koululautakunta sen sijaan ei ole, ja eripuraa tulee lähes joka asiasta.</p><p style="text-align: justify;">Alussa kesti jonkin aikaa, ennen kuin pääsin tarinaan mukaan. Taustoja ei juuri selitetty tarinan aluksi, vaan niistä tihkuu lisätietoa pitkin romaania. Ja hyvä niin, sillä luulen että Elnasta olisi muodostunut ihan erilainen kuva, jos hänen taustansa olisi kerrottu heti alkuunsa. Lukija saa muodostaa hänestä oman käsityksensä, vaikka taustalla häilyykin aavistus siitä, että hänessä on jotain erikoista. Tosin kenessäpä ei sota-ajan jäljiltä olisi. Tarinaa rytmittää vuodenkierto kuten koulutyötäkin, ja välissä on virallisia dokumentteja Elnan uralta tuomassa lukijalle toisenlaista näkökulmaa tuon ajan elämään.</p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;">Tämä oli pitkästä aikaa sellainen kirja, jonka kauniissa kielessä sai levähtää rankasta aiheesta huolimatta.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit; text-align: justify;">maksuton kokeilujakso</a><span style="text-align: justify;">,</span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;"> </span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><br /></span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><br /></span></p>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-34743636335003689832022-09-27T19:36:00.011+03:002022-10-05T08:50:25.277+03:00Jari ja Kati Tervo: Ukko<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p><span style="text-align: justify;">Tältä kirjalta on ollut vaikea välttyä, niin paljon sitä näkyy monenlaisissa medioissa. Itse huomasin jossakin aikakauslehdessä Jari ja Kati Tervon haastattelun, ja tekstistä paistoi läpi miten tuo pieni koira oli hurmannut yksin tein sekä haastattelijan ja kuvaajan. Nappasinkin kirjan tuoreeltaan iltalukemisiksi.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYFJhKu_eMb6DhQkCLkxJO9TQ6sgNLkBLrduNQ7PxM6LnkIOyhTL41e_deRAy7gdXCiQaj4SdguBIQNaRUbE7Ralc-O2usxKLQHxVbWl88YDtOsbnKzeZ3tqkkBYcYMFmV2m9uS98_kOAv9fxpOhhUWxFSowWj3mJQ0Xpmux-QSY1Dw_K6Cfz5XAPBWQ/s640/Ukko1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYFJhKu_eMb6DhQkCLkxJO9TQ6sgNLkBLrduNQ7PxM6LnkIOyhTL41e_deRAy7gdXCiQaj4SdguBIQNaRUbE7Ralc-O2usxKLQHxVbWl88YDtOsbnKzeZ3tqkkBYcYMFmV2m9uS98_kOAv9fxpOhhUWxFSowWj3mJQ0Xpmux-QSY1Dw_K6Cfz5XAPBWQ/w480-h640/Ukko1.jpg" width="480" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ukko kertoo siis Ukko-nimisen borderterrierin elämän ensimmäisestä noin puolestatoista vuodesta. Ukon ihmisäidin ja -isän, Katin ja Jarin osuudet vuorottelevat tekstissä niin, että kumpikin on kirjoittanut erikseen osan kirjan luvuista. Lehtijutussa taidettiin sanoa, että Jari on toimittanut tekstit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, ja tapahtumat etenevät suurin piirtein aikajärjestyksessä. Lukujen alussa ei mainita, kumpi luvun on kirjoittanut. Osasta luvuista kirjoittajan huomasi heti, osassa se oli vaikeampaa. Kirjoitustyylit vähän vaihtelivat myös, välillä tyylit olivat hyvin samankaltaisia mikä teki kirjoittajan erottamisestakin haastavampaa, välillä tyylin ja kirjoittajan muuttumisen huomasi helposti. Lukiessa huomasin kiinnittäväni tavallista enemmän huomiota kertojan ääneen ja tapaan kuvata asioita, sillä jostain syystä minulle oli tärkeää tietää kumpi kirjoittajista oli kulloinkin vuorossa.</div><p></p><p style="text-align: justify;">Mutta sitten itse asiaan, Ukkoon. Hän sulattaa lukijan sydämen valloittavalla persoonallaan heti alusta alkaen. Olen kyllä koiraihmisiä, mutta luulen että tämä tyyppi sulattaisi kenen tahansa sydämen tuosta noin vaan. Koiran ottaminen oli ainakin Katilta pitkän pohdinnan ja suostuttelun tulos, ja sopivaa rotua ja kasvattajaa mietittiin perusteellisesti. Lopulta kotiin tuotiin pieni borderi Ukko, joka aloitti heti uuden maailmansa valloittamisen kaahaamalla häntä varten asetellut matot ryttyyn. Tekstistä välittyy se, että koiran kasvattamiseen ja kouluttamiseen on perehdytty etukäteen ja tietoa etsitään myös Ukon kasvaessa. Vertaistukena ja neuvojina toimivat myös tutut koiranomistajat naapureista ystäviin ja sukulaisiin.</p><p style="text-align: justify;">Kirjan myötä pääsee tutustumaan paitsi Ukon myös Katin ja Jarin elämään. Lukijalle tulee tunne, että asioita kuvataan avoimesti ja rehellisesti ja esimerkiksi Katin vakava sairastuminen kulkee mukana kirjassa. Molemmat kuvaavat sairastumiseen liittyviä tunteita ja ajatuksia sekä avoimesti että rivien välissä, ja tästä luottamuksesta huomasin olevani hassulla tavalla liikuttunut. Koska kirja kuitenkin kertoo Ukosta ja pennun elämästä, käsiteltiin asioita yleensä koiraan liittyen tai sitä sivuten.</p><p style="text-align: justify;">Ukko tuli taloon korona-aikana, ja kirja toimii myös aikalaiskuvauksena siitä, millaista arki on taudin takia suljetussa Suomessa. Aika todella kultaa muistot, sillä nyt kun tilanne alkaa jo normalisoitua, kirjan lukemisen myötä hankalin tautitilanne ja yhteiskunnan sulkutila tulivat uudelleen mieleen. Melkein jo ehdin unohtaa esimerkiksi sen, että Uusimaa oli jonkin aikaa eristettynä muusta Suomesta.</p><p style="text-align: justify;">Tämän kirjan kohdalla pieni varoitus on ehkä tarpeen, ainakin koiraihmisille: saattaa aiheuttaa vakavaa koirakuumetta joka kohdistuu etenkin pieniin koirarotuihin. Kun itsellä on ollut koiria, pystyy niin hyvin samastumaan moneen kirjassa kuvattuun tilanteeseen. Voi, kun olisi joku rapsuteltavana tässä vieressä juuri nyt!</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit; text-align: justify;">maksuton kokeilujakso</a><span style="text-align: justify;">,</span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;"> </span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-35163476644412536412022-09-23T10:41:00.000+03:002022-09-23T10:41:00.174+03:00Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli<p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"><i>Kottikärrykaruselli</i> kuvaa hevostilan yrittäjän arkea kaunistelematta mutta hersyvällä huumorilla. Kirjan päähenkilö Katri pitää tilaa pystyssä yksin, ja yrittäjä tunnetusti venyy ja joustaa joka suuntaan kun tarvetta on. Hevosten ja etenkin niiden ihmisten kanssa venymistä ja joustamista todella tarvitaan, ja vapaa-aika tai sosiaalinen elämä ovat etäisesti tutunkuuloisia asioita, joita ei kuitenkaan Katrin omassa elämässä juuri ole.</span></p><p style="text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAPtZBpnV9k38dK3zNlDBLfyUbGhRggY_FuFbqgBJauBXB02-yWrFx9EdKE9VbFH48XhiebL0I3x8uStn0vVSu60vHMLTjIc4UiuzlFoGBhwX5510NEZ-H1VpGkcbJDPrbjw-wdA_k1IspWmN9cL7IN7ZLfXaEaFnHcC19nVhS96svifBvvKzwEqJ-UQ/s640/Kottik%C3%A4rrykaruselli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAPtZBpnV9k38dK3zNlDBLfyUbGhRggY_FuFbqgBJauBXB02-yWrFx9EdKE9VbFH48XhiebL0I3x8uStn0vVSu60vHMLTjIc4UiuzlFoGBhwX5510NEZ-H1VpGkcbJDPrbjw-wdA_k1IspWmN9cL7IN7ZLfXaEaFnHcC19nVhS96svifBvvKzwEqJ-UQ/w480-h640/Kottik%C3%A4rrykaruselli.jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table><span style="text-align: justify;"><br /></span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;">Pidin tosi paljon Niemisen esikoiskirjasta </span><i style="text-align: justify;">Avioliittosimulaattorista</i><span style="text-align: justify;">. Tässä kirjassa on samanlainen humoristinen ote maalaiselämään ja sen karuun todellisuuteen. Lukijan maalaisromanttiset kuvitelmat hevostilan arjesta karisevat kyllä hyvin nopeasti - arki ei todellakaan ole pelkkää heppojen silittelyä ja niille lerpertelyä.</span></p><p style="text-align: justify;">Katrin arkiseen puurtamiseen tulee muutos, kun sukulaisteini Jannica ceellä sijoitetaan hänen hoteisiinsa kesäksi. Katri ei teinin seurasta perustaisi alkuunkaan, mutta kannustimena toimii ylläpidosta maksettava varsin kohtuullinen korvaus. Pitkään yksin asuneena Katri joutuu paitsi raivaamaan Jannicalle tilaa talostaan, myös miettimään esimerkiksi miten teinin kanssa puhutaan ja mitä se syö. Loppujen lopuksi Jannica taitaa horjuttaa Katrin arkea juuri sopivasti, jotta Katri pystyy näkemään itsensä ja työnsä hiukan toisesta näkökulmasta kuin aiemmin.</p><p style="text-align: justify;">Kirjassa kuvataan erityisen hyvin sitä, miten yrittäjä joutuu tasapainoilemaan asiakkaidensa tyytyväisyyden kanssa. Katrin tilan asiakkaita ovat vaelluksille tulevat ryhmät, ja näitä asiakkaita pitää kohdella niin, että he mahdollisesti tulevat toisenkin kerran. Toinen asiakasryhmä ovat täyshoidossa olevat hevoset ja etenkin niiden omistajat. Osa hevosista on omistajilleen vähän turhankin tärkeitä ja osa taas tarvitsisi enemmän huomiota. Jokainen omistaja muistaa kuitenkin kertoa omat vaatimuksensa hevosensa hoidon suhteen, olivat ne sitten järkeviä tai eivät. Katri joutuu toimimaan erotuomarina hevosten omistajien välissä, terapeuttina ja olkapäänä sekä järkevänä aikuisena. Monessa kohdassa tulee esille kysymys siitä, miten pitkälle pitää mennä asiakassuhteen säilyttämiseksi. Esimerkit ovat tietysti hyvin karrikoituja, mutta pohdinnat varmasti todellisia.</p><p style="text-align: justify;">Humoristinen viihdekirja ei ole tietysti mitään ilman pientä romanssia, ja tokihan kirjasta sellainenkin löytyy. Vaikka Katri on ollut pitkään yksin, hän ylläpitää illusiota jonkinlaisesta rakkauselämästä. Illusio alkaa kuitenkin muuttua todeksi, kun asiakkaaksi ilmaantuu Tuukka. Tuukka on huomaavainen ja avulias, mutta itsenäiseksi tottuneen Katrin on vaikea ottaa tarjottua apua vastaan omalla tontillaan. Suhde on mutkikas myös muilla tavoin, eikä Jannican läsnäolo tilalla tee siitä ainakaan helpompaa.</p><p style="text-align: justify;">Vakavista aiheistaan huolimatta tässä on hauska ja hyvin etenevä viihdekirja. Taisin lukea sen melkein yhdeltä istumalta, ja nauroin ääneen monessa kohdassa. Asiakaspalvelussa introverttina toimineena tunnistin oikein hyvin Katrin tuskan siitä, miten rasittavaa toisten ihmisten seura voi välillä olla. Eläinten kanssa on huomattavasti suoraviivaisempaa!</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit; text-align: justify;">maksuton kokeilujakso</a><span style="text-align: justify;">,</span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;"> </span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-16161969724422683512022-09-19T15:11:00.004+03:002022-09-19T15:11:00.171+03:00Emmi Pesonen: Taikurin tyttäret<p><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">Emmi Pesosen uutuuskirja <i>Taikurin tyttäret</i> kiehtoi minua jo kun luin sen esittelytekstin kustantajan katalogista keväällä. Otin sen heti tuoreeltaan luettavaksi, sillä kirjan juoni kuulosti kiinnostavalta ja hypnoosi aiheena lisäsi mielenkiintoa entisestään.</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_EYafauGZLFm4rpWwCsxb6d1c-zAjZ4k4fjuxYcUtiPt7iA2UtRULSBfrW77lXFxMRiJc9QMVQDHbWBfW73OIafT82kH9MPmxtlz69TSbE85ayVQxYHwxU_jZBF_i3Otnw2kN5cKuv2qjT1XfmVgaB8nZ8RGJWTg6PuYbKMBVPU2uFUYSMIX73y4LzA/s1984/Taikurin%20tytt%C3%A4ret.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1984" data-original-width="1488" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_EYafauGZLFm4rpWwCsxb6d1c-zAjZ4k4fjuxYcUtiPt7iA2UtRULSBfrW77lXFxMRiJc9QMVQDHbWBfW73OIafT82kH9MPmxtlz69TSbE85ayVQxYHwxU_jZBF_i3Otnw2kN5cKuv2qjT1XfmVgaB8nZ8RGJWTg6PuYbKMBVPU2uFUYSMIX73y4LzA/w480-h640/Taikurin%20tytt%C3%A4ret.jpg" width="480" /></a></div><br /><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Tarina kulkee kahdella aikatasolla, päähenkilösisarusten Lindan ja Magdan lapsuudessa ja Lindan tyttären Innan aikuisuudessa. Se, mitä Lindalle ja Magdalle aikanaan tapahtui, vaikuttaa Innan elämään edelleen ja tuntuu konkreettisesti viiltävänä kipuna lapsena loukatussa lonkassa. Innan käsitykset itsestään ja lapsuudestaan joutuvat myllerrykseen, kun hän löytää isoisänsä vintiltä omaan lapsuuteensa liittyviä tavaroita. Pikkuhiljaa hänelle alkaa selvitä, että totuus on jotain ihan muuta kuin mitä hänelle on aina uskoteltu.</p><p style="text-align: justify;">Kirjassa paneudutaan eniten Lindan ja Magdan elämään, sillä heidän tarinansa selittävät lopulta myös Innan elämää. Tarinaa kerrotaan niin Innan, Lindan kuin Magdankin näkökulmasta, ja eri henkilöiden osuudet on selkeästi erotettu toisistaan. Linda joutuu lapsena ottamaan paljon vastuuta pikkusisarestaan äidin lamaannuttavan väsymyksen vuoksi, ja isällä käy hypnoosipotilaita yläkerrassa. Myöhemmin vanhemmat ilmoittavat eroavansa ja siskokset erotetaan toisistaan: Magda lähtee äidin mukana kaupunkiin ja Linda jää asumaan isän kanssa heidän vanhaan kotiinsa. Ero on musertava niin Lindan ja Magdan isälle kuin tytöillekin. Tästä alkaa tarinan surullisin osuus, kuvaus hukassa olevista ihmisistä ja yrityksistä saada elämä jälleen raiteilleen.</p><p style="text-align: justify;">Odotin Taikurin tyttäriltä kevyehköä mysteerijuonta, mutta sainkin rankkoja aiheita käsittelevän tarinan, jossa mysteereillä oli lopulta hyvin pieni osuus. Kirja ei ole kovin pitkä, mutta se ei ole myöskään mitenkään erityisen nopealukuinen. Toisistaan eksyneiden, rakkautta, läheisyyttä ja hyväksyntää kaipaavien ihmisten tuska koskettaa ja inhottaakin. Pesonen näyttää lukijalle, miten hyvistä aikeista huolimatta aiempien sukupolvien kokemat traumat tulevat väistämättä jossain vaiheessa pintaan, ja miten ne aiheuttavat harmia myös silloin, kun ne yritetään salata jälkipolvilta.</p><p><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit; text-align: justify;">maksuton kokeilujakso</a><span style="text-align: justify;">,</span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;"> </span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-47025669210528813362022-09-15T14:37:00.029+03:002022-09-15T14:37:00.177+03:00S. J. Bennett: Kolme koiraa haudattuna<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p style="text-align: justify;">Tästä postauksesta tulikin ajankohtaisempi kuin mitä kirjaa lukiessani ja tekstiä kirjoittaessani olin ajatellutkaan. Kuningatar Elisabet II haudataan ensi viikolla, ja hänen kuolemansa on ollut laajasti esillä mediassa. Uutisia seuratessani huomasin, että kuningattaren kuolema kosketti minuakin yllättävän paljon. Ehkä se on juuri näiden kirjojen ja esimerkiksi The Crown -tv-sarjan ansiota.</p><p style="text-align: justify;"><i>Kolme koiraa haudattuna</i> on toinen osa dekkarisarjassa, jossa kuningatar Elisabet toimii rikosten ratkaisijana. Sarjan ensimmäisessä osassa (<i>Windsorin solmu</i>) tutustuttiin kuningattaren uuteen apulaisyksityissihteeri Rozieen, joka toimi kuningattaren oikeana kätenä hienovaraisessa murhatutkimuksessa, kun Windsorin linnasta löytyi ruumis. Sarjan toisessa osassa tulee myös ruumiita, tällä kertaa Buckinghamin palatsissa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS2_MsMuiYfJwPJAbNm-rioanC7dU-4tHfKNENuJjBaNSRFM0mqjRw9RdS-z5bEjSbDJeRMt5EAhuqOy-K7LDPB9SbJLFan5mKbFOJ1GnRq5vIb1qoFiZW6WFdpz63aWrEEn9yjzUNtdeDg0hlqSuB1hhA-1YDwnJLkgrFZqdTx6QWbSVhlhytAPYz-A/s1822/Kolme%20koiraa%20haudattuna.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1822" data-original-width="1484" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS2_MsMuiYfJwPJAbNm-rioanC7dU-4tHfKNENuJjBaNSRFM0mqjRw9RdS-z5bEjSbDJeRMt5EAhuqOy-K7LDPB9SbJLFan5mKbFOJ1GnRq5vIb1qoFiZW6WFdpz63aWrEEn9yjzUNtdeDg0hlqSuB1hhA-1YDwnJLkgrFZqdTx6QWbSVhlhytAPYz-A/w522-h640/Kolme%20koiraa%20haudattuna.jpg" width="522" /></a></div><br /><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Kirjan tapahtumat saavat alkunsa siitä, kun sir Simon, kuningattaren yksityissihteeri, löytää uintireissullaan hovin henkilökuntaan kuuluneen naisen uima-altaalta kuolleena. Poliisitutkinnassa tulkitaan naisen kaatuneen ja viiltäneen nilkkansa lattialla olleisiin lasinsiruihin, eikä asiassa ensin epäillä rikosta. Vähitellen selviää kuitenkin, että muutamat hovin työntekijät ovat saaneet varsin ikäviä kirjeitä ja muita uhkauksia. Kuningatar Elisabetia askarruttaa myös eräässä laivaston näyttelyssä näkemänsä taulu, joka on hänelle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Se, miten kuningattaren makuuhuoneen ulkopuolella riippunut taulu on joutunut laivaston rakennuksen aulaan, on kuningattarelle mysteeri, jonka selvittäminen lankeaa Rozien harteille.</p><p style="text-align: justify;">Sarjan ensimmäisessä osassa pidin ennen kaikkea hovin elämän kuvaamisesta ja sen kulissien taakse kurkistamisesta. Bennett kuvaa kuningatar Elisabetia lämmöllä ja huumorilla, ja muistuttaa että monarkki on kaikesta vallasta ja loistosta huolimatta ihminen kuten kaikki muutkin. <i>Kolme koiraa haudattuna</i> on rakenteeltaan selkeämpi kuin <i>Windsorin solmu</i>, eikä tällä kertaa tarvitse kaivella muistinsa lokeroista kovin tarkkoja maailmanpoliittisia tietoja. Kuninkaallisen taidekokoelman hoitamista ja hovin arjen pyörittämistä sen sijaan päästään seuraamaan lähietäisyydeltä. Samalla tulee selväksi, että hovissa työskenteleminen noudattaa samantapaisia lainalaisuuksia kuin muillakin työpaikoilla: on henkilöstöruokalaa, henkilöstöetuja, after workeja, sisäpiirejä ja klikkejä, hyvää ja huonoa johtamista sekä ennen kaikkea mitä moninaisempia juoruja.</p><p style="text-align: justify;"><i>Kolme koiraa haudattuna</i> on leppoisa dekkari sellaiselle, joka ei pidä verisillä yksityiskohdilla mässäilystä. Kirja varmaankin lukeutuu kiltin jännityskirjallisuuden genreen, cozy crimeen. Kiinnostavia näistä kirjoista tekee myös se, että varmaankin suurimmalla osalla maailman ihmisistä on jonkinlainen käsitys siitä, kuka ja mikä kuningatar Elisabet ja hänen hovinsa on ja miltä keskeiset tapahtumapaikat näyttävät. Erityisesti The Crown -televisiosarjaa seuranneille tämä dekkarisarja on todennäköisesti mitä mainiointa viihdettä. Kirjasarja on muuten saamassa jatkoa: kolmas osa <i>Murder most royal</i> julkaistaan lokakuun lopulla (lisätietoja <a href="https://www.sjbennettbooks.com/">täältä</a>).</p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-48736397476615348762022-09-11T12:48:00.012+03:002022-09-11T12:48:00.165+03:00Natasha Lester: Diorin salaisuus<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p style="text-align: justify;"><i>Diorin salaisuus</i> on viime vuoden uutuuksia, ja olen sitä muutamaan kertaan pyöritellyt käsissäni. Lopulta lainasin sen ja päätin kokeilla, miltä Diorin maailmaan sukeltava historiallinen romaani tuntuisi. En ole mikään muoti-ihminen ja siksi maininta Diorista sekä kirjan nimessä että takakannessa sai minut epäilemään, jaksaisinko kiinnostua tarinasta.</p><p style="text-align: justify;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAW5ZOqAmg9xCucGr0pTzSL88-8_uw1cyzVvWJvaVGzMiVa2miEux5oVJzYHYeygGOGFH5lTLzaxQ_kIIhydAQ2VyOkBPhLIXSxd_77JEwUe6sWeW0wQOoNXx2QfoTpSlz31LRYYulGgSo_ZuiB-neYO_BXMjGmcGSZPkkoClP6mqN3-t5MpOQlunxGA/s1984/Diorin%20salaisuus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1984" data-original-width="1488" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAW5ZOqAmg9xCucGr0pTzSL88-8_uw1cyzVvWJvaVGzMiVa2miEux5oVJzYHYeygGOGFH5lTLzaxQ_kIIhydAQ2VyOkBPhLIXSxd_77JEwUe6sWeW0wQOoNXx2QfoTpSlz31LRYYulGgSo_ZuiB-neYO_BXMjGmcGSZPkkoClP6mqN3-t5MpOQlunxGA/w480-h640/Diorin%20salaisuus.jpg" width="480" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taustalla näkyvä aukeama kirjasta<br /> <i>Muoti: Tyylit ja vaatteet kautta aikojen</i> (Tammi 2013)</td></tr></tbody></table><br />No, tällä kertaa kirjan nimi ja takakannen teksti eivät kohdanneet kovin hyvin sisällön kanssa. Kirjaa varmaankin markkinoidaan muodista kiinnostuneille nostamalla Christian Diorin nimeä esiin, vaikka hän ja hänen vaatteensa ovat lopulta kuitenkin sivuosassa. Kyllä tarinan lomassa toki vilahtelee Diorin luomusten nimiä, eikä minulla ollut hajuakaan siitä miltä ne oikeasti näyttävät (enkä kyllä jaksanut googlettaakaan). En kiinnittänyt huomiota upeisiin pukuihin siksi, että tarina itsessään oli niin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, että minulle ei ollut väliä sillä miltä päähenkilöt näyttivät nämä kuuluisat vaatteet päällään.</p><p style="text-align: justify;">Muotia enemmän kirjassa nostetaan esiin toisen maailmasodan ajan englantilaisia naislentäjiä ja heidän taisteluaan edes pienen tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi. Toisessa maailmansodassa oli pulaa mieslentäjistä, mutta siitä huolimatta taitavia ja kokeneita naislentäjiä ei mielellään otettu hoitamaan koneiden siirtokuljetuksia Englannin ilmatilassa. Naiset olisivat vapauttaneet kipeästi tarvittua miesvoimaa sotatoimialueelle, mutta heidän pyyntönsä ja perustelunsa kaikuivat pitkään kuuroille korville. Lopulta sinnikkään taistelun ja taivuttelun myötä myös naiset päästettiin lentokoneiden ohjaimiin. Toki ensin vain muutama kokenein ja vain harjoituskoneiden ohjaimiin, mutta pikkuhiljaa aktiivisen kampanjoinnin avulla naisetkin pääsivät lentämään taistelukoneita. Kaikki tämä on minusta huimasti paljon mielenkiintoisempaa kuin design-vaatteet, ja luulen että jos kirjaa markkinoitaisiin tällä teemalla, siitä voisi kiinnostua useampikin lukija. En ainakaan itse muista lukeneeni yhtään kirjaa aiheesta (tietoa tai kaunoa) ennen tätä.</p><p style="text-align: justify;">Kirjan tapahtumat kulkevat pääosin kahdella aikatasolla, 1930- ja 1940-lukujen Englannissa sekä vuoden 2012 Englannissa ja Australiassa. Kirjan päähenkilöinä on joukko naisia ja miehiä, vaikka naiset kyllä nousevat kirjassa suurempaan rooliin monella tavalla. Skye Penrose on sota-ajan aikatasossa kaikkein keskeisin henkilö. Hän on erikoisen yksinhuoltajaäidin kasvatti, joka rakastaa lentämistä. Hänen siskonsa Liberty on luonteeltaan täysin erilainen, ja siskosten eroista nousee yksi merkittävin kirjan jännitteistä. Skye on kasvanut ystävänsä Nicholasin kanssa Cornwallin rannoilla villinä ja vapaana, ja toisen maailmansodan alkumetreillä hän kohtaa vanhan ystävänsä yllättäen uudelleen. Tästä alkaa monimutkainen ihmissuhdekiemura, johon kytkeytyy RAF:n lentäjiä, tiedustelupalvelun vakoojia ja Skyen tavoin lentokoneiden siirtokuljetuksia tekeviä naisia.</p><p style="text-align: justify;">Vuoden 2012 Australiassa seurataan muotikonservaattorina toimivan Kat Jourdanin elämää, joka muuttuu kun eräs kirjailija tiedustelee häneltä Katin isoäidin, Margaux Jourdanin tehtävistä sodan aikana. Kat kiinnostuu erikoiselta kuulostavista väitteistä ja alkaa selvittää isoäitinsä tarinaa. Työmatkallaan Englannissa hän vierailee myös isoäitinsä omistamassa syrjäisessä talossa Cornwallin rannikolla, josta hän löytää tyrmistyksekseen kymmenittäin Diorin pukuja. Kaksi aikatasoa kietoutuvat hienosti toisiinsa ja avointen kysymysten selviämistä saa odottaa kirjan viimeisille sivuille asti.</p><p style="text-align: justify;">Kirjailijan tyylistä tulee mieleen etenkin Kate Mortonin ja Kate Quinnin teokset, mutta myös Jojo Moyesin kahdessa aikatasossa liikkuvat teokset. Kaikissa näissä on minusta vetävä ja hyvin rakennettu juoni, huolella tehty historiallinen taustatyö ja onnistuneesti luotu jännite, joka säilyy kirjan loppuun asti. Kirjoille on yhteistä myös se, että ne tuovat esiin naisia ja heidän elinolojaan ja tehtäviään menneisyydessä, usein sota-aikana. Kate Quinnin <i>Koodinimi Alicea</i> voin esimerkiksi lämpimästi suositella niille, jotka pitivät <i>Diorin salaisuudesta</i>. Nykyhetkessä, kun Euroopassa jälleen soditaan, on myös hyvä muistaa edellisiä sotia ja niiden vaikutuksia tavallisille ihmisille, ja etenkin naisille ja lapsille. Siihen nämä kirjat sopivat erinomaisesti.</p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-43739479377928043782022-09-08T09:26:00.001+03:002022-09-08T09:26:39.069+03:00Katariina Vuori: Kasvun paikka<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p>Oletko joskus lukenut kirjan, jossa huonekasvit ovat
erittäin keskeisessä osassa? Minä en muista lukeneeni sellaista ennen tätä
kirjaa. <i>Kasvun paikka</i> oli kuvaukseltaan toisaalta hyvin tutun kuuloinen
(väsynyt ja tympääntynyt kotiäiti alkaa etsiä omaa juttuaan) ja toisaalta niin
erikoinen, että tulin uteliaaksi.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzFPmwF9z8ll-qdt-AFmZUCdWSZ6Cn-Y59qmS4GKdVigzbeJBiWYwF52dcNnH5l89Jk0LKawCLb_ofDYwLChlaIOeEMlH4SU9ijwNawyB_uFegHgk3SJSwNtcB1C44YMnFtmCDVLvlkgFZO28OFcBGVbjd1lQCe8ouwRI7MuMFX8cRSi1h71TuQmlZ4w/s640/Kasvun%20paikka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="482" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzFPmwF9z8ll-qdt-AFmZUCdWSZ6Cn-Y59qmS4GKdVigzbeJBiWYwF52dcNnH5l89Jk0LKawCLb_ofDYwLChlaIOeEMlH4SU9ijwNawyB_uFegHgk3SJSwNtcB1C44YMnFtmCDVLvlkgFZO28OFcBGVbjd1lQCe8ouwRI7MuMFX8cRSi1h71TuQmlZ4w/w482-h640/Kasvun%20paikka.jpg" width="482" /></a></div><br /><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Silvia on kotiäiti, jonka kaksi tytärtä käyvät jo koulua ja
mies on töissä. Silvia hoitaa edelleen kotia ja tekee koko perheelle ruoat vanhojen
rutiinien mukaisesti. Hän passaa sekä lapset että miehen, hoitaa arkeen ja
lomiin liittyvät metatyöt ja kokee huonommuutta suhteessa lähes kaikkiin muihin.
Hänellä on tuppautuva ja kriittinen äiti, joka käy säännöllisin väliajoin hoitamassa
milloin mitäkin askareita ja samalla kertomassa, miten laiska Silvia on ja
miten huonosti hän hoitaa talouttaan. Mies uppoutuu töiden jälkeen
toto-lappuihinsa tai istuu sohvalla kanavasurffailemassa, ja odottaa että Silvia
kantaa hänen eteensä niin päivällisen kuin iltapalankin. Lapset sentään
vaikuttavat mukavilta ja iloisilta, ja Silvia yrittää kasvattaa heidät
huomaamaan virheiden sijaan onnistumiset.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Silvia tuntee itsensä eksyneeksi ja huonoksi ja päätyy
vaeltamaan päämäärättömästi ympäri rautakauppaa. Viherkasvien osastolta hän
löytää kiinnostavia kasveja ja ymmärtäväisen myyjän, ja siitä alkaa hänen
viherkasviharrastuksensa. Silvian aiemmat kokemukset viherkasvien kanssa liittyvät
siihen, miten hän on saanut tapettua kaikista helppohoitoisimmatkin niistä,
eikä hän ole vakuuttunut siitä että uudet kasvit selviäisivät hänen hoivissaan
hengissä. Pikkuhiljaa hänen kasvikokemuksensa karttuu, ja hän löytää
samanmielisiä ihmisiä niin somesta kuin reaalimaailmastakin. Silvian mies suhtautuu
kasveihin torjuvasti ja äiti suorastaan vihamielisesti, mutta kasveista tulee
Silvialle rakkaita eikä hän suostu luopumaan niistä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kirjan kannessa romaania kutsutaan ”huumaavan hauskaksi”. Vaikka
kirjassa on huumoria, se ei minusta kuitenkaan ollut kovin hauska, sillä rivien
välistä kuulsi niin voimakkaasti huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunne. Vaikka
Silvia miten yrittää, hän ei ole koskaan riittävän hyvä miehelleen tai
äidilleen. Mies vain nauraa hänen uusille suunnitelmilleen mitätöiden ne hänen
tyhmyyteensä vedoten. Äiti sättii häntä asiasta kuin asiasta, eikä Silvia tunnu
koskaan tekevän mitään oikein. Siinä tilanteessa kasvien maailmaan uppoutuminen
ja niiden kukoistuksesta saatu mielihyvä tuntuu toimivan inhimillisen lämmön
korvikkeena.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kasvit tarjoavat Silvialle myös kohteen, johon suunnata
hoivan antamisen tarve. Lapset ovat jo niin isoja, että pärjäävät ilman
jatkuvaa huolenpitoa, mutta Silvialla ei ole kodin ulkopuolella mielekästä
tekemistä. Pikkuhiljaa kasveja alkaa kertyä niin paljon, että ne valtaavat koko
kodin ja vievät Silvian ajasta suurimman osan. Perhe ja koti jäävät hoitamatta,
kun kasvit tarvitsevat Silvian kaiken ajan. Kasvien hoidon kautta Silvia alkaa
kyseenalaistaa mielikuvaansa omasta tyhmyydestään ja huonommuudestaan ja alkaa kaivata moniulotteisempaa
elämää. Ehkä hänelläkin voisi olla kahvikuppi työpaikalla, ehkä hänelläkin
voisi olla kahdet avaimet: toiset kotiin ja toiset omaan elämään, omaan työpaikkaan?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Silvian tarinaa lukiessa tulee samalla oppineeksi aika
paljon huonekasvien hoidosta. Monet kirjassa esiintyvistä kasveista olivat minulle
tuttuja, mutta paljon oli myös ihan vieraita. Uutta oli myös se, miten kasviharrastajilla
on ihan oma, salainen maailmansa, jossa jaetaan pro-vinkkejä kasvualustoista,
tuholaistorjunnasta ja kaikesta mahdollisesta kasvien hoitoon liittyvästä. Romaanin
lukemisen jälkeen vilkaisen ehkä marketin viherkasvivalikoimaa vähän toisella tavalla
kuin ennen.<o:p></o:p></p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-68154565524655013952022-04-06T16:39:00.004+03:002022-04-06T16:39:00.176+03:00Clare Pooley: Totuushaaste<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön</span></p><p></p><div style="text-align: justify;"><i>Totuushaaste</i> ei varsinaisesti ole rakkausromaani, vaikka monenlaista
rakkautta siinä on. Kirjan teemana on se, miten oma ja
muiden käsitys itsestämme harvoin kohtaa. Varmaankin aika lailla kaikki ovat
erilaisia eri ihmisten kanssa ollessaan, ja siten aina joku puoli jää (tarkoituksella
tai tiedostamatta) piiloon. Toiset rakentavat itsestään tarkoituksella
tietynlaisen kulissin, joka näkyy esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kulissin
takana ihminen voi kuitenkin olla jotain ihan muuta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjtHJtJ8fhV1YuDELka5eGhItrdGd8wsEoRoFhapKLU6R_Gy7LlyiOiISMSkTNL3l5XRhbPjsd6IQwclyC8_QxzNwGi4YiHYsNSGqP9QgiRkdjUt3DXxqA-NN5l7OLAgMS5MxjYSsqd-Egzp1B9-gdPXL5z0snnMfyPNBiOMOOoBcPWWxTrON1seSvUvQ=s640" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="529" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjtHJtJ8fhV1YuDELka5eGhItrdGd8wsEoRoFhapKLU6R_Gy7LlyiOiISMSkTNL3l5XRhbPjsd6IQwclyC8_QxzNwGi4YiHYsNSGqP9QgiRkdjUt3DXxqA-NN5l7OLAgMS5MxjYSsqd-Egzp1B9-gdPXL5z0snnMfyPNBiOMOOoBcPWWxTrON1seSvUvQ=w331-h400" width="331" /></a></div><p></p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan juoni rakentuu tavallisen vihreän ruutuvihon
ympärille. Julian Jessop on ikääntynyt taiteilija, joka vaimonsa kuoleman
jälkeen passivoitui lähes täysin. Viimeiset viisitoista vuotta hän on kokenut
itsensä näkymättömäksi, mikä tuntuu erityisen pahalta siksi, että aiemmin
Julian on ollut erittäin näkyvä persoona. Julian laittaa liikkeelle totuushaasteen: hän kirjoittaa haasteen
nimen vihon kanteen ja kirjoittaa ensimmäisille sivuille yksinäisyydestään ja tarpeettomuuden
kokemuksestaan. Hän jättää vihon Monican kahvilaan, josta Monica löytää sen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Monicalla on itselläänkin monenlaisia pelkoja ja toiveita,
jotka hän piilottaa läheisiltään. Hänkin on melko yksinäinen, sillä juristin työt
lopetettuaan hän on keskittynyt vain kahvilan perustamiseen ja sen toiminnan
pyörittämiseen. Hän kuitenkin unelmoi parisuhteesta ja perheestä, vaikka hänen
äitinsä muistuttikin jatkuvasti siitä, miten naisen tulee pärjätä itse eikä
tehdä itseään riippuvaiseksi aviomiehestä. Luettuaan Julianin tarinan
Monica haluaa auttaa tätä, ja saa idean taidepiiristä kahvilassaan. Julian
voisi tulla opettamaan piirtämistä, ja saisi näin vähän ihmisiä ympärilleen ja
merkityksen elämälleen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Pääosa tarinasta rakentuu Julianin ja Monican ympärille,
vaikka muita ihmisiä tuleekin mukaan sitä mukaa, kun Totuushaaste-vihko löytää
uusia uhreja. Vaikka haasteen tarkoitus on paljastaa itsestään jotain muille ja
sitä kautta saada taakkaa pois omilta harteilta, eivät kaikki vihon kiertämisen
seuraukset ole pelkästään positiivisia. Eri ihmisillä on erilaisia käsityksiä
siitä, mitä on totuus ja kuinka paljon sitä voi taivuttaa sen muuttumatta
valheeksi, ja toiset huomaavat katuvansa sitä, mitä vihkoon omalla vuorollaan kirjoittivat.
Kaikki vihon kautta toisiinsa tutustuvat kuitenkin joutuvat kohtaamaan omia
ennakkoluulojaan ja oppivat myös, että kulissien taakse voi olla ihan
kannattavaa kurkistaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan kerronta etenee eri luvuissa eri henkilöiden
näkökulmista. Tämä ei tee tarinasta sekavaa, sillä jokaisen luvun alkuun on
selkeästi merkitty, kenen näkökulmasta luku on kirjoitettu. Tarinasta kuitenkin
tulee etenkin puolivälin jälkeen hyvin rönsyilevä, sillä mukana on jo aika
monta kertojaa. Juonessa on helppoa pysyä kiinni, mutta siihen tulee kuitenkin katkoksia
eikä se välttämättä kulje aina ihan täysin kronologisesti, mikä voi aiheuttaa hämmennystä
lukijassa. Karsimisen varaakin kirjassa olisi minusta ollut.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Totuushaasteesta</i> ei tullut suosikkiani, vaikka tarinan idea
onkin mielenkiintoinen. Kieliasun tarkistamiseen olisi voinut käyttää vähän
enemmän aikaa ja vaivaa, sillä nyt huomioni kiinnittyi kummallisiin
sanamuotoihin ja paikoin kankeaan kieleen. Kankea kieli voi olla alkuteoksesta
lähtöihin, mutta omintakeiset sanat tuskin ovat. Kielenhuoltajan ammattitauti
taitaa olla teoksen kuin teoksen lukeminen oikolukulasit päässä, ja ehkä
kieleen liittyvät asiat vaivaavatkin minua keskimääräistä lukijaa enemmän.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Jos haluat tutustua moniin hyvin erilaisiin ihmisiin ja
seurata heidän tutustumistaan ja siitä vääjäämättä seuraavia eritasoisia
konflikteja, voin suositella tätä kirjaa sinulle. Kirja löytyy ainakin näistä e- ja äänikirjapalveluista:<o:p></o:p></p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-22857270507459212992022-03-30T17:06:00.002+03:002022-03-30T17:06:00.195+03:00Beth O’Leary: Kimppakämppä<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">O’Learyn kirjoja on kovasti kehuttu, mutta en ollut lukenut mitään
niistä. Hänen uusin suomennoksensa, <i>Törmäyskurssi</i>, on ilmestynyt alkuvuodesta ja sitä
olen kirjastossa selaillut. Jostain kuitenkin luin, ettei <i>Törmäyskurssi</i> ole
yhtä hyvä kuin O’Learyn aiemmat kirjat, ja siksi päätin aloittaa
<i>Kimppakämpästä</i>.</p><p class="MsoNormal"></p><div style="text-align: justify;"><br /></div><o:p></o:p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhqaXHFssdqxHAEZsc212GFuM95bagRZ2_-TOZcLVWiTVCAB8FPuBi_RXmHlmysnEkFoWXy00flfuOd0Bj6XgKcQ307R99k2GnADXOm3jG6pNsRXmRduJXxIryAS2nFiarUFKkzBcNuJC4jWdd26_5b0bavvnu6wcYFYUoQuGL0JX0U7v6tPGqyBAYxSg=s640" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhqaXHFssdqxHAEZsc212GFuM95bagRZ2_-TOZcLVWiTVCAB8FPuBi_RXmHlmysnEkFoWXy00flfuOd0Bj6XgKcQ307R99k2GnADXOm3jG6pNsRXmRduJXxIryAS2nFiarUFKkzBcNuJC4jWdd26_5b0bavvnu6wcYFYUoQuGL0JX0U7v6tPGqyBAYxSg=w300-h400" width="300" /></a></div><p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Kimppakämpän</i> asetelma on erikoinen: Tiffy etsii uutta
asuntoa Lontoosta, jotta voisi muuttaa pois entisen poikaystävänsä asunnosta. Kustannustoimittajana
työskentelevän Tiffyn tulotasolla ei kuitenkaan ole tarjolla kovin loistokkaita
lukaaleja, joten hänen on tehtävä valinta joko homeisen pikkuasunnon tai erikoisen kimppakämppäjärjestelyn välillä. Leon tarvitsee rahaa pikkuveljensä
asianajajan maksuihin, ja hän etsii itselleen kämppistä. Leon tekee pelkkää yövuoroa,
joten hän ja kämppis eivät koskaan tapaisi, vaikka jakaisivat asunnon sänkyä
myöten. Tiffy päättää käydä katsomassa Leonin asuntoa, ja tekee vuokrasopimuksen
Leonin tyttöystävän Kayn kanssa. Tiffyn ystävät tosin ovat lähinnä kauhuissaan
tästä järjestelystä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Tiffy on monella tapaa hyvin värikäs hahmo. Hän pukeutuu
lontoolaisittainkin erikoisiin asuyhdistelmiin ja hänen mukanaan Leonin
asuntoon muuttavat tavarat tuovat eloa Leonin pelkistettyyn tyyliin. Alkujärkytyksestä
toivuttuaan Leon kuitenkin sopeutuu tilanteeseen. Vaikka Tiffy ja Leon eivät tapaa toisiaan, he käyvät kuitenkin vilkasta keskustelua post-it-lappujen
avulla. Ennen pitkää koko asunto alkaa olla lappujen peitossa. Kay suhtautuu
lappuihin hieman karsaasti, Tiffyn ystävät sen sijaan seuraavat Tiffyn ja
Leonin viestittelyä kiinnostuneina.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kirjan puolivälissä Tiffyn entinen poikaystävä Justin alkaa
aiheuttaa yhä enemmän harmia. Hän suhtautuu omistavasti Tiffyyn ja ilmestyy
yllättäen samoihin tilaisuuksiin hänen kanssaan. Tiffyn on ollut vaikea irrottautua
suhteesta Justiniin, ja hän alkaa jälleen epäröidä. Tiffyn ystävät suhtautuvat
häneen kuitenkin hyvin suojelevasti ja haluavat pitää hänet erossa Justinista. Tiffyn
asumisjärjestelyt tuntuvat ärsyttävän Justinia erityisen paljon, minkä sekä Tiffy
että Leon saavat huomata.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Tiffy ja Leon vuorottelevat kertojina, ja heidän tekstinsä
ovat todella erilaisia. Tiffyn osuudet ovat tavallista proosatekstiä, mutta
Leonin osuudet ovat etenkin alussa hyvin lyhytsanaisia ja suoraviivaisia, ja ne
muistuttavat enemmän terveydenhuollon kirjauksia kuin romaanin kerrontaa.
Alussa tämä vaihtelu tuntui ärsyttävältä, mutta kun siihen tottui, se tuntuikin
aika toimivalta. Tiffy ja Leon ovat persoonallisuudeltaan hyvin erilaisia ja
kerronnan erot tuovat tämän esille todella konkreettisesti.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kun kerrontaan tottui, tarina imaisi mukaansa hyvin
nopeasti. Luin kirjaa e-kirjana, mikä tarkoitti että se kulki mukanani ihan
joka paikkaan ja mahdollisti pienten pätkien lukemisen lyhyissäkin väleissä. Tämä
kirja teki poikkeuksen siinä, että vaikka se oli todella hyvä, se tuntui
sopivan mittaiselta. Lukija osattiin pikkuhiljaa vieroittaa tarinasta niin,
että tällä kertaa ei jäänyt sellaista oloa että kirja loppui kesken. Vaikka tapahtumien
lopputulos oli ennalta-arvattava, tapahtumat joiden kautta lopputulokseen päästiin
onnistuivat yllättämään ja pitämään mielenkiintoa yllä. Ihmissuhdekiemuroihin
olikin hyvä heittäytyä, kun saattoi luottaa siihen että kaikki loppuu kuitenkin
onnellisesti.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><i>Kimppakämpän</i> jälkeen luin myös <i>Vaihtokaupan</i>, jossa Lontoossa
asuva Leena vaihtaa Englannin maaseudulla asuvan isoäitinsä kanssa asuntoja ja
elämiä kahdeksi kuukaudeksi. Vaikka tämäkin kirja oli ihan hyvä, ei se
kuitenkaan yltänyt <i>Kimppakämpän</i> tasolle. Hahmot jäivät paljon värittömämmiksi eikä
herkullisista tilanteista otettu samalla tavalla kaikkea irti kuin
<i>Kimppakämpässä</i>. Jos siis mietit O’Learyn kirjojen lukemista, suosittelen aloittamaan
<i>Kimppakämpästä</i>.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Kaikki O’Learyn kirjat ovat saatavissa ainakin näissä e- ja
äänikirjapalveluissa:<o:p></o:p></p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div><div style="text-align: justify;"><br /></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-71735513418402048502022-03-24T18:00:00.007+02:002022-03-24T18:00:00.204+02:00 Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p style="text-align: justify;"><i>Puuvillatehtaan perijää</i> on odotettu: moni muukin kuin minä oli laittanut kirjan varaukseen, ja maaliskuun puolivälissä varauksia oli Vaski-kirjastoissa jo yli 1300. Tällä ja edellisellä osalla, <i>Puuvillatehtaan varjossa</i>, on huima suosio. Toisen osan tarina sijoittuu 1900-luvun alkuun, sortovuosien aikaan. Keskellä Ukrainan sotauutisia tämän kirjan asenneilmapiiri ja suomalaisten kohtelu tuohon aikaan kuulostavat vähän turhankin tutuilta. Vaikka tämä kirja on historiallista viihdettä, se muistuttaa kuitenkin myös siitä, miten historialla on tapana toistaa itseään.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjEzhOXvkzJYfTSsLHkbU2O5Vd3Q7aaGA-blkdIAZWDnUOkwmkdHJ2uQ0IWJ8OQ66cEnhIfQlhjkHAsytJteaYZP33Ce2Rm9bQb9YsZmWj-n2rrv9PR7Cr-CZ1dwu9KTMI7niTHRes9y0mxoAFExFl7goqRMG3a_pEGgiHEnpn8nnWUl5ex4VIaDs0jZQ=s640" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjEzhOXvkzJYfTSsLHkbU2O5Vd3Q7aaGA-blkdIAZWDnUOkwmkdHJ2uQ0IWJ8OQ66cEnhIfQlhjkHAsytJteaYZP33Ce2Rm9bQb9YsZmWj-n2rrv9PR7Cr-CZ1dwu9KTMI7niTHRes9y0mxoAFExFl7goqRMG3a_pEGgiHEnpn8nnWUl5ex4VIaDs0jZQ=w300-h400" width="300" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><p style="text-align: justify;">Puuvillatehtaan perijä ei jatku suoraan siitä, mihin edellinen kirja päättyi, vaan tapahtumien välillä on noin kymmenen vuotta. Kirjan päähenkilönä ei myöskään ole Jenny, vaan hänen ottolapsensa Martta ja Martti. Kirjan alussa he palaavat Turkuun, sillä Martti on menossa suomenkieliseen kouluun. Paikat ja osa ihmisistäkin ovat tuttuja kymmenen vuoden takaa, mutta moni asia on myös muuttunut. Paluumuuttajia ei katsota vanhoissa kaveripiireissä pelkästään hyvällä, ja se aiheuttaa etenkin Martassa ristiriitaisia tunteita.</p><p style="text-align: justify;">Martta ja Martti kutsutaan myös Turun seurapiireihin, kun puuvillatehtaan nykyinen omistaja Robert Barker ottaa heidät siipiensä suojaan. Kaikki eivät kuitenkaan katso Martan ja Martin kuuluvan seurapiireihin, ja he saavat joiltakin hyvin kylmää kohtelua. Martta etsiikin omaa paikkaansa, sillä hän ei tunne enää kuuluvansa lapsuutensa työläisten joukkoon eikä toisaalta myöskään säätyläisten joukkoon. Martan kipakka luonnekin pääsee välillä näkyviin rauhallisen ulkokuoren takaa, kun elämän ja ihmisten epäreiluus saavat hänen mittansa täyttymään.</p><p style="text-align: justify;">Kirjaan on mielenkiintoisesti kudottu mukaan myös kirjastohistoriaa, sillä Martta pyydetään töihin Turun kansankirjastoon. Työskentely ja asioiminen kirjastossa on erilaista kuin nykyään, mutta tavoite siitä että tietoa olisi kaikille tasapuolisesti saatavilla, on voimissaan edelleen. Kansankirjastot olivat merkittävässä roolissa tiedon ja kirjallisuuden levityksessä sekä lukutaidon edistäjinä, ja minusta on hienoa että tämä työ on tuotu tärkeäksi osaksi kirjaa.</p><p style="text-align: justify;">Edellisen osan lukemisesta on kulunut jo vuoden verran aikaa, ja välillä minulla meni Martta ja Jenny sekaisin. Vaikka he ovat hahmoina erilaisia, heidän kertojanäänensä ovat kuitenkin aika samantapaisia. Kaipasin myös Jennyä konkreettisemmin ja enemmän esille, nyt hän piipahtaa tarinassa muutaman kirjeen kautta sekä Martan ajatuksissa. En ehkä ollut vielä ihan valmis päästämään Jennystä irti ja olisin toivonut pääseväni lukemaan enemmän hänen vaiheistaan Ruotsiin muuton ja avioliiton jälkeen.</p><p style="text-align: justify;">Antellin kieli on rikasta ja hän käyttää sujuvasti vanhoja sanoja tekstin lomassa. Yksikään niistä ei kuitenkaan tuntunut vieraalta tai päälle liimatulta, vaan ne olivat luonnollinen osa kerrontaa ja dialogia. Samoin historiallisten yksityiskohtien kuvailu on niin luontevaa, että opettavaista ja luennoivaa sävyä ei ole ollenkaan, kuten joissakin historiallisissa romaaneissa. Pidän historiallisista romaaneista siksi, että ne onnistuvat opettamaan minulle historiallisia tapahtumia ja aikakausia vahingossa, vaikka en niitä koskaan koulussa oppinutkaan. Tarinan muodossa tapahtumat jäävät paremmin mieleen, vaikka tiedostan kyllä että kirjailijat ottavat omia vapauksiaan eikä kaunokirjallisuuden historiakuvaukseen välttämättä aina kannata sokeasti luottaa.</p><p style="text-align: justify;">Romaanin loppupuolella Martta vierailee Naantalin kylpylässä, joka oli 1900-luvun alussa tietysti ihan erilainen kuin nykyisin. Vaikka olen käynyt Naantalissa muutaman kerran, minun oli vähän vaikea hahmottaa, millainen kylpylä on tuohon aikaa ollut. Tosin vaikka Turku on minulle hyvinkin tuttu, en aina hahmottanut myöskään sitä, missä milloinkin liikuttiin. Autonomian aikaan kadun- ja paikannimet olivat osittain erilaiset, ja täytyy tunnustaa etten kyllä muista nykyisiäkään kadunnimiä kovin hyvin. Onneksi kirjan etulehtiin on painettu vanhan Turun kartta, se auttoi laittamaan tapahtumat oikeille paikoilleen. Ja kansankirjastohan toimi samassa rakennuksessa kuin Turun pääkirjasto nykyisinkin, joten sinne voi mennä tutkimaan samaa rotundaa, josta Martta oli niin ihastunut rakennuksessa ensi kertaa käydessään. Idea kesäksi: Antell voisi järjestää Puuvillatehdas-teemaisia kävelyretkiä, joissa tutustuttaisiin paikkoihin, jotka ovat näissä kahdessa romaanissa keskeisiä.</p><p style="text-align: justify;"><i>Puuvillatehtaan perijä</i> löytyy e- ja äänikirjana ainakin näistä palveluista:</p><div style="text-align: justify;"><div><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"></span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"></span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"></span></p><div><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-23359157836268177612022-03-16T14:08:00.001+02:002022-03-16T14:08:00.191+02:00Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista<p style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</p><p style="text-align: justify;">Laitoin kirjastossa uutta aineistoa lainauskuntoon, ja se on hyvä tapa bongata kiinnostavia uutuuskirjoja. <i>Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista</i> on rakkausromaaniksi minusta aika ohut, mutta siinä on hurjan kaunis kansi ja se poikkeaa aiheeltaan muista lukemistani rakkausromaaneista. Otin kirjan lukuun Storytelin kautta, kun edellinen kirjani loppui vähän kesken ja kaipasin kepeää iltalukemista.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgrHy66J_gcs3gwGQslQCnJedeOawikoDuWVeH6f9CiUNfHJ8DBtqNcVj2yMFNYCEDx2xiaMoK18v3JMpcLezrQPRXCiyoGNy_VcEda4EL8itj75A1QE0zHqbzNY6rOpfMassnEO0JQCGVH_X1JBTiOT4TLl1YpG6CcpA_WHM5sQCfUI6H0XxLK42Fjuw=s1629" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1629" data-original-width="1297" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgrHy66J_gcs3gwGQslQCnJedeOawikoDuWVeH6f9CiUNfHJ8DBtqNcVj2yMFNYCEDx2xiaMoK18v3JMpcLezrQPRXCiyoGNy_VcEda4EL8itj75A1QE0zHqbzNY6rOpfMassnEO0JQCGVH_X1JBTiOT4TLl1YpG6CcpA_WHM5sQCfUI6H0XxLK42Fjuw=w319-h400" width="319" /></a></div><br /><p style="text-align: justify;">Kirjan tarina perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, ja ilmeisesti kirja on saanut aikamoista mediahuomiota ilmestyttyään Ruotsissa muutama vuosi sitten. Kirjailija on kirjoittanut esipuheen suomalaisille lukijoille, mikä oli minusta aika kiva juttu – sellaiseen en ole ennen törmännyt ainakaan rakkausromaaneissa. Joissain klassikoissa kylläkin, mutta niissä esipuheen on yleensä kirjoittanut suomentaja tai kirjallisuudentutkija. Esipuheesta tuli mukava olo, sillä se viesti siitä että kirjailija välittää myös käännöstensä lukijoista.</p><p style="text-align: justify;">Kirjan päähenkilönä on Wienissä asuva, englantia työkseen opettava Julia, jonka arkinen, rutiinien täyttämä elämä alkaa tuntua pitkäveteiseltä. Hän tekee paljon töitä, jotta ei joutuisi miettimään mihin kuluttaisi vapaa-aikaansa (näin perheellisen näkökulmasta tilanne tuntuu utopistiselta!). Tarinan alussa taustoitetaan Julian elämää aika perusteellisesti, ja lukijakin alkaa jo vähän kyllästyä hänen samana toistuviin rutiineihinsa. Abrahamssonilla on kuitenkin humoristinen kirjoitustyyli, ja pienet hauskat sattumukset ja sanailut pitävät mielenkiintoa yllä. Uppouduin tarinaan viimeistään siinä kohtaa, kun Julia sattumalta tapaa asunnottoman Benin ja alkaa viettää tämän kanssa aikaa.</p><p style="text-align: justify;">Julia ja Ben ovat hyvin erilaisia. Julia on järjestelmällinen, pitää rauhasta ja hiljaisuudesta ja tykkää yksin asumisesta, koska silloin voi olla varma että tavarat ovat juuri niin kuin itse ne on jättänyt. Ben sen sijaan on seurallinen, suttuinen ja impulsiivinen, eli melkein täysin Julian vastakohta. Jostain syystä Julia kuitenkin viihtyy Benin seurassa, vaikka vierastaakin tämän asunnottomuutta ja kadulla asuvia ystäviä. Ben toimii sekä Julialle että lukijalle silmien avaajana maailmaan, joka on kuin omamme rinnakkaistodellisuus. Asunnottomat elävät elämäänsä kaupunkien kaduilla ja kortteleissa, autiotaloissa ja yömajoissa, mutta ei-asunnottomat harvoin kiinnittävät heihin huomiota. Benin kautta tämä verho raottuu, ja lukijakin pääsee tuulettamaan ennakkoluulojaan.</p><p style="text-align: justify;">Kuten kirjan nimikin antaa ymmärtää, kyseessä on rakkausromaani. Se noudattaa tuttua ja turvallista rakkausromaanin kaavaa, mutta humoristisesti ja pilke silmäkulmassa. Koska kirjailija paljastaa jo esipuheessa, että kirjan tapahtumilla on vahva yhteys todellisiin tapahtumiin, lukijana sitä miettii aina välillä mikä on tapahtunut oikeasti ja mikä on tarinaan lisättyä mielikuvituksen tuotetta. Abrahamsson onnistuu kuvaamaan henkilöhahmonsa hyvin eläväisesti ja lämpimästi, ja suhtautuu etenkin päähenkilö Juliaan (eli itseensä) hyvin humoristisesti. Kaikki kirjassa ei tietenkään ole ruusuilla tanssimista, ja Julia joutuu kohtaamaan myös asunnottomuuden ja muiden sosiaalisten ongelmien nurjan puolen, mikä järkyttää häntä. Toisaalta, Ben saa hänet poistumaan omasta turvallisesta kuplastaan ja lähtemään seikkailulle, mikä tuntuu olevan positiivinen kokemus.</p><p style="text-align: justify;">Minua kirjailijan tyyli viihdytti ja nauratti. Luin kirjaa illalla sängyssä ja tyrskähtelin myös ääneen, mistä sainkin seuraavana päivänä mieheltäni kommenttia. Tällä kertaa kirjalle naureskelu oli kuitenkin vain positiivinen seuraus, sillä se auttaa saamaan ajatukset pois maailmantilanteesta.</p><p style="text-align: justify;"><i>Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista</i> on Abrahamssonin ensimmäinen suomennettu teos. Storyteliä selatessani huomasin, että häneltä on suomennettu saman tien kaksi muutakin kirjaa, jotka ovat ilmestyneet vain e- ja äänikirjoina. Tällä hetkellä minulla on jo muuta luettavaa, mutta sopivassa välissä palaan kyllä Abrahamsonin hyväntuulisten kirjojen pariin.</p><div style="text-align: justify;"><div><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"></span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"></span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"></span></p><div><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-72645469035008341392022-03-09T11:27:00.000+02:002022-03-09T11:27:45.987+02:00Annie Darling: Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa<p style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</p><p style="text-align: justify;">Viime viikkojen uutiset ovat olleet ahdistavia, ja ne tuntuvat saaneen koko elämän kääntymään päälaelleen. Sotajutut, joiden on aina ajatellut kuuluvan menneisyyteen, hyppäävätkin jatkuvasti silmille ja oma turvallisuudentunne on uhattuna. Olen ajatellut paljon Kira Poutasen uusinta romaania <i>Surun kartta</i>, jossa käsitellään ylisukupolvisia traumoja. Huomaan, että omankin sukuni sotiin liittyvät traumat nousevat nyt uudella tapaa pintaan. Uutiset ovat saaneet minut levottomaksi, ja lopulta keksin ratkaisun siihen, miten saisin käännettyä ajatuksiani muualle. Tartuin hömppäromaaniin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhM-IgKp3NOOHlzR8fgH7Tg3ON3aH1LFBbxb77hQ8_KdGpwN05Y9LXWrNCrjHerxXtPhyY2wEM5BkXLgl3vSN0jEcliF5x3Pd2kYExCSF3HG0GIaRqPgiHs6gJxo_b8ezf4sSl9GWmT4cX7_DtbpTgKYbH7D4g2beynca1FslcvPkNwbbz1NQrED_cpaA=s640" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhM-IgKp3NOOHlzR8fgH7Tg3ON3aH1LFBbxb77hQ8_KdGpwN05Y9LXWrNCrjHerxXtPhyY2wEM5BkXLgl3vSN0jEcliF5x3Pd2kYExCSF3HG0GIaRqPgiHs6gJxo_b8ezf4sSl9GWmT4cX7_DtbpTgKYbH7D4g2beynca1FslcvPkNwbbz1NQrED_cpaA=w300-h400" width="300" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Annie Darlingin vastasuomennettu <i>Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa</i> ei ala kovin iloisissa merkeissä. Posyn rakas ystävä ja Kirjatalli-nimisen kirjakaupan omistaja Lavinia on kuollut, ja lukija tutustuu kirjan päähenkilöihin tämän muistotilaisuudessa. Posy itse on menettänyt molemmat vanhempansa ja toimii alaikäisen pikkuveljensä huoltajana. Heidän kotinsa on kirjakaupan yläkerrassa ja Lavinian kuoleman vuoksi sekä heidän asuntonsa että Posyn työpaikka ovat vaakalaudalla. Muistotilaisuudessa Posy saa kuitenkin tietää, että Lavinia on testamentannut Kirjatallin rakennuksen ja liiketoiminnan Posylle – sillä ehdolla, että hän saa kirjakaupan kannattamaan kahden vuoden kuluessa. Muussa tapauksessa Kirjatalli siirtyy Lavinian tyttärenpojalle Sebastianille, jonka Lontoon seurapiirit ovat julistaneet hyvin ilkeäksi mieheksi.</div><p style="text-align: justify;">Kirjatalli ei ole ihan tavallinen kirjakauppa sijainniltaan, valikoimaltaan eikä työntekijöiltään. Se sijaitsee vähän syrjässä pienen aukion laidalla, sen valikoimassa on huomattavan paljon romanttisia rakkausromaaneja ja sen työntekijät Lavinia on pelastanut erilaisista ongelmatilanteista. Kirjakaupan värikkääseen henkilökuntaan kuuluvat Posyn lisäksi Nina, Verity ja Tom. Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa aloittaa kirjakaupan henkilökunnasta kertovan sarjan, ja sarjan osien päähenkilöt vaihtelevat. Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään tarinaan Posyn näkökulmasta ja seuraavaksi suomennettavassa osassa jatketaan ilmeisesti Verityn näkökulmasta. Darling on luonut herkulliset hahmot ja heidän keskinäistä vuorovaikutustaan on hauska seurata. Odotan myös innolla muita sarjan osia ja sitä, miten erilaiselta maailma näyttää eri hahmojen näkökulmasta.</p><p style="text-align: justify;">Tarina lähti liikkeelle vähän laiskanlaisesti, ja olin jo melkein luovuttaa tämän kanssa. Vaikka henkilöt ovat hauskoja ja mielenkiintoisia, ärsyynnyin Sebastianin käytökseen Posya kohtaan heti alkuunsa. Posyn ja Sebastianin välillä on vahva jännite, sillä Sebastian puuttuu jatkuvasti Posyn elämään, eikä Posy osaa laittaa hänelle (tai monelle muullekaan) kampoihin. Välillä Posyn saamattomuus ja naiivius ärsyttävätkin, mutta hänen taisteluaan kaupan selviytymisen puolesta oli kuitenkin lopulta ilo seurata. Alun verkkaisuuden jälkeen tarina lähti etenemään vauhdilla ja imaisi lukijan mukaansa.</p><p style="text-align: justify;">Kirjassa ei ole mitään oikeasti kovin yllättävää, vaan loppuratkaisunkin voi aavistaa jo tarinan alusta alkaen. Posyn oma kiintymys rakkausromaaneihin sai minut kuitenkin ymmärtämään, miksi tässä maailmantilanteessa tällainen romaani toimii rauhoittavasti: siinä on kaavamaisesti rakennettu juoni, ja lukija voi luottaa siihen, että lopussa kaikki selviää parhain. Yhtäkkiä epävarmaksi muuttuneessa maailmassa luotettavan hömppäromaanin maailmaan on turvallista sukeltaa, ja se tuo erikoisella tavalla lohtua. Plussaa on myös se, että se aika, minkä käytän kirjan lukemiseen, on pois uutisten lukemisesta. Tiedossa onkin nyt tavallista enemmän postauksia romanttisista romaaneista.</p><p style="text-align: justify;">Jos kirjan loputtua haluat heti hyökätä seuraavan osan kimppuun, ne löytyvät useimmista e- ja äänikirjapalveluista englanninkielisinä äänikirjoina. Syyskuussa ilmestyy myös sarjan toinen osa <i>Ylpeyttä ja ennakkoluuloa Bloomsburyn kirjakaupassa</i> suomennettuna.</p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-91124446841611382602022-02-01T13:15:00.000+02:002022-02-01T13:15:43.938+02:00Nita Prose: Huonesiivooja<div><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></div><div style="font-style: italic; text-align: justify;"><i><br /></i></div><div style="text-align: justify;"><i style="font-style: italic;">Huonesiivoojan</i><i> </i>markkinointitekstit vaikuttivat minusta lupaavilta. Takakannessa kirjaa kuvataan mm. näin: "Mollyn järjestelmällinen elämä kääntyy ylösalaisin, kun hotellin vakiovieras, herra Black, löytyy sviitistään murhattuna. Ennen kuin Molly ehtii kissaa sanoa, on hän poliisin pääepäilty. Kummallisten tapahtumien keskipisteeseen päätynyt Molly joutuu selvittämään, mitä herra Blackille oikein tapahtui." Takakannessa kirjaa kuvataan myös "suljetun paikan murhamysteeriksi", vaikka tapahtumapaikkana oleva hotelli ei varsinaisesti kovin suljettu paikka olekaan.</div><div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhXjxfTOvHO-I-IOch6DB_G2qp7P8R1JnBPG5O_RemJnWek41LfdD4mBN91X7pyhNYxRiEdfypIcIPQLJ-28Jru4tiIX9H3LSZ2OauPU2YgH4v8tN6ngpar-FK1407PrMbIEOEDkqBFqnppZQeAxLEZ-HHiw6_iSukGP5bvJq4BqwrMknx4ZHyI4ogNaA=s1390" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1390" data-original-width="1123" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhXjxfTOvHO-I-IOch6DB_G2qp7P8R1JnBPG5O_RemJnWek41LfdD4mBN91X7pyhNYxRiEdfypIcIPQLJ-28Jru4tiIX9H3LSZ2OauPU2YgH4v8tN6ngpar-FK1407PrMbIEOEDkqBFqnppZQeAxLEZ-HHiw6_iSukGP5bvJq4BqwrMknx4ZHyI4ogNaA=w517-h640" width="517" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Päähenkilö Molly Grey osoittautui kirjan mielenkiintoisimmaksi asiaksi. Hän on "erityinen" kuten häntä kirjassa kutsutaan: hän huomaa yksityiskohdat, mutta ei osaa tulkita muiden ihmisten käytöstä sosiaalisissa tilanteissa ja käyttäytyy muiden näkökulmasta kummallisesti. Mollyn elämä rakentuu erilaisten sääntöjen ja mottojen varaan, joista hän yrittää valita kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan. Työssään hienostohotellin huonesiivoojana hän on omaa luokkaansa. Hän on tehokas ja kohtelias, ja hänen jäljiltään huoneet ovat aina tiptopkunnossa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Molly on elänyt isoäitinsä kanssa, ja isoäiti on tulkannut hänelle sosiaalisia tilanteita, ihmisten reaktioita ja käyttäytymistä. Isoäiti on kuitenkin hiljattain kuollut, ja Molly on jäänyt yksin selviämään tuskastuttavassa sosiaalisten tilanteiden viidakossa. Huonesiivoojan työ on onneksi rutiinityötä, jossa kaavamaisella käytöksellä pärjää suhteellisen hyvin. Molly kuitenkin tietää, etteivät kaikki muut työntekijät pidä hänestä. Kirjan mittaan lukijalle tulee selväksi, että Molly on joutunut elämänsä aikana tottumaan siihen, että häntä oudoksutaan eikä hänellä ole läheisiä ystäviä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Murhamysteeri, eli hotellissa usein vierailleen rikkaan herra Blackin löytyminen kuolleena, on koitua Mollyn siivoojanuran kohtaloksi. Hän löytää herra Blackin, ja vaikka häntä aluksi kuullaan todistajana, saa hänen erikoinen käytöksensä äkkiä aikaan sen, että hänestä tulee jutun epäilty. Lukijalle selviää pian, että Mollyn luottamus kohdistuu aivan vääriin henkilöihin ja että hotellissa tapahtuu muutakin hämärää. Lukija näkee myös sen, että Mollylla olisi ystäviä, jos hän suostuisi näkemään heidät. Hotellin ovimies Preston esimerkiksi on aina ystävällinen ja huolehtivainen Mollya kohtaan, mutta Molly ei ymmärrä tarttua avuntarjouksiin ennen kuin tilanne muuttuu erittäin hankalaksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan alussa lukemisen vauhtiin oli vaikea päästä. Kieli tuntui oudolta, ja pohdin monta kertaa onko alkuperäinen teksti ollut yhtä kömpelöä vai onko suomentaja valinnut vain erikoiset sanat ja ilmaukset. Vähitellen Mollysta kerrottiin enemmän, ja ymmärsin että erikoinen tyyli on Mollyn tapa puhua ja ajatella. En ollut kovin vakuuttunut juonestakaan, sillä se tuntui aluksi olevan täynnä ristiriitaisuuksia ja kummallisia piirteitä. Ihmettelin esimerkiksi miten hotellin siivoojat käyttävät viiden tähden loistohotellin etuovea töihin saapuessaan. Myöhemmin tämäkin asia saa jonkinlaisen selityksen, mutta alussa se tuntui kummalliselta. Tai voi olla että omat mielikuvani loistohotelleista ja niiden henkilökunnasta ovat kaavamaisia ja kummallisia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Molly on kaksikymmentäviisivuotias, mutta hänen luottavaisuutensa saa hänet vaikuttamaan lapsellisemmalta. Hän uskoo sokeasti hänelle kerrotut valheet, ja toimii kyselemättä saamiensa ohjeiden mukaan. Mollyn sokeus tuntuu häiritsevältä etenkin siksi, että tarinan loppupuolella hän yhtäkkiä alkaakin nähdä valheiden taakse. Näin suuri muutos saa tarinan alun Mollyn vaikuttamaan älyltään vajavaisena, josta hän kuitenkin "herää" näkemään karun todellisuuden.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Huonesiivoojasta</i> ei siis tullut lempikirjaani, mutta mielenkiintoisen päähenkilön takia lukukokemus ei kuitenkaan ollut ihan huono. Molly muistuttaa lukijaa monta kertaa siitä, miten meistä jokainen on erilainen, jokaisella on omat haasteensa ja vahvuutensa. Tärkeää olisikin olla tekemättä liian hätäisiä johtopäätöksiä muista ihmisistä heidän käyttäytymisensä vuoksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div><div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div></div></div></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-43779872281467482682022-01-25T17:12:00.000+02:002022-01-25T17:12:00.229+02:00Lucy Ivison: Silkkiä ja salaisuuksia.<div style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Silkkiä ja salaisuuksia</i> aloittaa Unelmien muotitalo -trilogian, ja sen aihe oli nuortenkirjalle niin poikkeuksellinen, että halusin lukea sen itse ennen kuin laitan sen lainattavaksi. En myöskään ollut varma, minkä ikäisille kirja oli suunnattu, ja siksikin sen lukeminen tuntui tarpeelliselta. Kustantajan tietojen mukaan kirja on sopiva yli yhdeksänvuotiaille, mutta koska päähenkilöt Myrtle ja Silvia vaikuttavat aika paljon vanhemmilta, piti kirjastontädin tehdä tarkistusluku ennen kirjan viemistä koulukirjastoon.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh4lSzomKPsERV8p1WI7OvQEjFD43wTMsDDWCzBkaKdqly15L872XQ3I7vBBsDqj5oxuLtkCJNuKXMkBDT-w3WrvCbnPkiip_KNLIusRPq_UlotCvS9SCxqRZgTcW9xYlrShCEM4WK3LE5-OnuHmJCmtTC5dMh_eOaopxcZd34KuIoP0d8NddCZhJY51g=s1278" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1278" data-original-width="1193" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh4lSzomKPsERV8p1WI7OvQEjFD43wTMsDDWCzBkaKdqly15L872XQ3I7vBBsDqj5oxuLtkCJNuKXMkBDT-w3WrvCbnPkiip_KNLIusRPq_UlotCvS9SCxqRZgTcW9xYlrShCEM4WK3LE5-OnuHmJCmtTC5dMh_eOaopxcZd34KuIoP0d8NddCZhJY51g=w598-h640" width="598" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Myrtle Mathers on astumassa palvelukseen Lontoolaiseen Kartano Kohtalonoikkuun. Hänen isänsä on ollut kangaskauppias mutta hänen kuolemansa jälkeen liike on pitänyt myydä ja Myrtlen lähteä palvelukseen. Kartano Kohtalonoikku osoittautuu mielenkiintoiseksi paikaksi, jossa on ystävällinen palvelusväki. Talon vanhimmalle tyttärelle ollaan pitämässä debytanttitanssiaisia ja hänellä on pieni kriisi pukunsa kanssa. Pikkusisko Sylvia on varsin temperamenttinen tapaus, ja kun käy ilmi että Myrtle osaa ommella, alkaa kulisseissa salainen työ iltapuvun valmistamiseksi. Kun puku osoittautuu menestykseksi alkavat Myrtle ja Sylvia yhdessä toteuttaa muitakin tilauksia. Sylvia osaa piirtää upeita luomuksia ja Myrtle toteuttaa ne.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tyttöjen ystävyys ylittää luokkarajat, ja vaikka Myrtlen ystävä Stan varoittaa häntä sotkeutumasta ylhäisten elämään, ei ystävyys Sylvian kanssa tunnu Myrtlestä vaaralliselta. Varsin vapaasti he saavatkin luomuksiaan suunnitella ja toteuttaa, eikä talon muu henkilökunta tunnu huomaavan Myrtlen sivutöitä lainkaan. Kirja antaakin aika silotellun kuvan palvelijattaren elämästä 1920-luvulla, sillä Myrtlellä tuntuu olevan aika paljon vapaata aikaa sekä talossa että sen ulkopuolella, eivätkä työtkään tunnu kovin raskailta. Sylvia rikkoo rajoja omalla tavallaan olemalla oma kummallinen itsensä perheensä aseman vaatimuksista huolimatta. Hän viittaa kintaalla soveliaisuussäännöille ja vetää tempauksiinsa mukaan milloin kotiopettajattarensa ja milloin Myrtlen. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, ja lopussa tapahtuu katastrofi joka on koitua Myrtlen kohtaloksi. Sylvia sen sijaan saa jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, vaikka he toteuttivat suunnitelmansa yhdessä. Ystävyyden lujuus ja luottamus punnitaan katastrofin jälkimainingeissa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan keskiössä oleva muoti on mukavaa vaihtelua lasten- ja nuortenkirjojen aiheisiin. Aihetta lähestytään Myrtlen ja Sylvian oman kiinnostuksen pohjalta, sillä molemmat suhtautuvat vaatteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen intohimoisesti. Tyttöjen innostus on käsinkosketeltavaa, ja tekstin lomassa olevat muotipiirrokset auttavat lukijaa hahmottamaan, millaisista asuista puhutaan. Muotisuunnittelun sijoittaminen historiaan antaa mahdollisuuden käsitellä aihetta vapaammin ja samalla tuoda esiin yhteiskuntaluokkien välinen kuilu. Vaikka itse pidin kirjasta, en ole varma kuinka kiinnostava aihe on alakoululaisten mielestä. Kirjan luettuani olen kuitenkin kustantajan kanssa samaa mieltä siitä, että se sopii sisältönsä puolesta alakoululaisille. On mielenkiintoista nähdä, millaisia trilogian kaksi muuta osaa tulevat olemaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><div><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"></span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"></span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;"></span></p><div><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-41763454759124240532022-01-18T16:49:00.000+02:002022-01-18T16:49:00.169+02:00Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p><i style="text-align: justify;">Paikka hyvässä perheessä</i><span style="text-align: justify;"> osui silmiini todennäköisesti Helsingin kirjamessuilla, kuten moni muukin viime aikoina blogissa esitelty kirja. Kiinnostuin kirjan juonesta, jossa nuori Anni lähetetään Englantiin sisäköksi tätinsä mielestä kyseenalaisen käyttäytymisen vuoksi. Anni elää pienessä maalaiskylässä Karjalassa, ja hänen tapansa flirttailla poikien kanssa ja ehostaa itseään ovat olleet tädille kerrassaan liikaa. Anni lähtee kohti Englantia laivalla, jolla hän tapaa myös suomalaisen Martin ja viettää hänen kanssaan aikaa. Laivamatka on Annin viimeisiä vapauden hetkiä ennen palvelukseen astumista ja hän viihtyy Martin seurassa myös matkalla Hullin satamasta Lontooseen.</span></p><p><span style="text-align: justify;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6DzjbZFSz6l9dfioWz-BzkspVMKxcYPnYdKP_cbDaQKoQJTRZ4xD7DzIAOpJyCIDtZ8F-XdL3OgBT7x0yynIPQISb8vEmgEMEWC3aTm88yjZYwXRocI57nv3ob6XMnjKCDl2uNie2oS0MLJbD3GYii9wJuh40s8q_9EEoa8jc35jgApamLwFMzrKQLA=s1140" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="1140" height="637" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6DzjbZFSz6l9dfioWz-BzkspVMKxcYPnYdKP_cbDaQKoQJTRZ4xD7DzIAOpJyCIDtZ8F-XdL3OgBT7x0yynIPQISb8vEmgEMEWC3aTm88yjZYwXRocI57nv3ob6XMnjKCDl2uNie2oS0MLJbD3GYii9wJuh40s8q_9EEoa8jc35jgApamLwFMzrKQLA=w640-h637" width="640" /></a></div><br /><p style="text-align: justify;">Lontoosta Anni lähtee kohti Exeteriä ja palveluspaikkaansa. Kohtalaiseen vapauteen tottuneena hänen on vaikea sopeutua tarkkoihin sääntöihin ja odotuksiin, joita palvelusväkeen Englannissa kohdistetaan. Palvelusväki kuuluu täysin eri maailmaan kuin herrasväki, ja tämä raja tehdään Annillekin hyvin selväksi alusta alkaen. Ulkomaalaisena hänelle on opetettava alusta alkaen puhuttelutavat ja sovelias käyttäytyminen, mutta pian hän oppii uuden asemansa vaatimukset. Työ on raskasta ja vapaa-aikaa on vähän, mutta päiväkirja toimii Annin varaventtiilinä, johon hän purkaa tuntonsa. Hän ystävystyy naapurin palvelustytön kanssa, ja pääsee hänen mukanaan paikallisten nuorten illanviettoihin, vaikka kokee olonsa siellä ulkopuoliseksi.</p><p style="text-align: justify;">Kirja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, mikä aluksi vähän häiritsi, mutta pian siihen ei enää kiinnittänyt huomiota. Anni on mainio hahmo, sanavalmis ja rohkea, ja sen vuoksi hän toisaalta joutuu välillä ongelmiin ja välillä pelastaa niistä itsensä. Suomessa tasa-arvo on 1930-luvulla huomattavasti pidemmällä kuin Englannissa, ja Anni ihmettelee esimerkiksi sitä miten englantilaisilla naisilla ei vielä ole äänioikeutta. Ulkopuolisena hän näkee tarkemmin myös ristiriidat emäntänsä ja isäntänsä välillä, ja havaitsee ettei hyvä asema yhteiskunnassa takaa onnea. Anni tuo henkilönä mieleen Enni Mustosen kirjojen naiset, etenkin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan Idan sekä Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan Hilman.</p><p style="text-align: justify;">Jotain muutakin tuttua kirjassa oli, ja jossain vaiheessa tajusin sen muistuttavan tarinaltaan ja rakenteeltaan Hilja Valtosen <i>Nuoren opettajattaren varaventtiiliä</i>. Olen lukenut sen pariin kertaan, vaikka edellisestä kerrasta onkin jo vuosia aikaa. Molemmissa kirjoissa päähenkilö kertoo tarinaa päiväkirjansa kautta kun joutuvat pois kotiseudultaan. Sekä Anni että Liisa ovat päättäväisiä nuoria naisia, joiden äidit ovat kuolleet, ja jotka joutuvat lähtemään pois tutusta ympäristöstä. Uudessa paikassa he kohtaavat luonteensa vuoksi vaikeuksia, mutta lopussa kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin, vaikkakin molemmissa kirjoissa hyvin perinteisesti. Otin <i>Varaventtiilin</i> iltalukemisiksi, koska samankaltaisuus kirjojen välillä jäi kiinnostamaan, enkä enää muista kovin tarkasti mitä kirjassa tapahtuu.</p><p style="text-align: justify;">Vaikka Annin tarina lähtee vähän verkkaisesti liikkeelle, tunnelma tihenee loppua kohden. Viidenkymmenen sivun jälkeen olin jo ihan koukussa tarinaan, ja parin yön unet jäivät vähemmälle kun halusin saada kirjan äkkiä luettua. Pidin siitä, miten Annin kautta tarkastellaan englantilaista palvelijoiden arkea ulkopuolisen silmin. Downton Abbeyn faneille <i>Paikka hyvässä perheessä</i> on varmasti kiinnostavaa luettavaa. Kirjassa vietetään myös joulua, ja kuvataan millaista aikaa se on palvelusväelle kun koko suuri suku kokoontuu Lontooseen saman katon alle.</p><p><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit; text-align: justify;">maksuton kokeilujakso</a><span style="text-align: justify;">,</span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;"> </span><span style="font-family: inherit; text-align: justify;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-28109099222361106632022-01-04T11:06:00.008+02:002022-01-04T11:06:00.171+02:00Kirjoja kirjoista ja kirjoittamisesta<div style="text-align: justify;">Joulun välipäivinä luin kolme kirjaa, joiden aiheina olivat kirjat ja niiden kirjoittaminen. Jostain syystä kärsin kaunokirjallisuuden lukujumista, mutta onneksi kirjastolainojen joukossa on paljon myös tietokirjoja, ja jotenkin näitä kirja-aiheisia oli kertynyt pieneksi pinoksi asti. Hyllyyn jäi vuoroaan odottamaan vielä Kirsi Raninin <i>Lukupiiri</i>-kirja, joka olisi hyvin sopinut tähän joukkoon mukaan.</div><br /><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhOPDtuBY9lvf1HQ4iDa0sFIlNuzvOOUripMDYoLykqRcBbvlkopV_4-sxjq8tm5Htr832ETEXxsgL33MM-33T7rBh6QRrsw7FFkqP5oE21v8zPiAbRppGPyknSgGhHfILrZ3ZY8-Rd1bZ0zE_qjEJWjuBEZjxhZ2cvN2iRUHUnUkrkMQI5LKNxV3Gu-Q=s640" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhOPDtuBY9lvf1HQ4iDa0sFIlNuzvOOUripMDYoLykqRcBbvlkopV_4-sxjq8tm5Htr832ETEXxsgL33MM-33T7rBh6QRrsw7FFkqP5oE21v8zPiAbRppGPyknSgGhHfILrZ3ZY8-Rd1bZ0zE_qjEJWjuBEZjxhZ2cvN2iRUHUnUkrkMQI5LKNxV3Gu-Q=w300-h400" width="300" /></a></div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Anneli Kannon <i>Kirjoittamassa</i> on ollut jo jonkin aikaa kesken. Aloitin sen loppusyksystä, mutta jostain syystä se jäi keskeneräisenä odottelemaan vuoroaan muiden kirjojen kiilatessa sen edelle. Kirjassa Kanto kuvaa kirjailijan työtä ja toimeentuloa hyvin konkreettisesti ja kertoilevaan tyyliin. Kirjan tekstit tuntuvat ystävälliseltä kädenojennukselta sellaiselle, joka on kiinnostunut (kaunokirjallisuuden) kirjoittamisesta ja kirjailijan ammatista ylipäänsä. Luin kirjan itse kustannustoimittajan näkökulmasta, ja sainkin siitä paljon hyödyllistä tietoa kirjoitusprosessista. Tämän kirjan jälkeen kaipasin jotain samantyylistä luettavaa, ja silloin Hannu Mäkelän <i>Lukemisen ilo</i> osui silmiini.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Lukemisen ilo</i> kertoo nimensä mukaisesti lukukokemuksista sekä lukemisen ilosta ja nautinnosta. Se on kokeneen kirjailijan ja kirja-alan ammattilaisen painava puheenvuoro lukutaidon ja lukuharrastuksen puolesta, ja tämä tuodaan selvästi esiin useassa kohdin. Kirja rakentuu muutamista isommista kokonaisuuksista, joita Mäkelä avaa esipuheessaan. Yhdessä kokonaisuudessa on esimerkiksi tarkasteltu lukemista Mäkelän elämänkaaren eri vaiheissa ja toisessa pohdittu lukemista, kirjoja, kirja-alaa ja kirjailijoita muutaman Mäkelälle tärkeän kirjan herättämien muistojen kautta. Tekstistä kuultaa läpi kirjojen kanssa eletty elämä, sillä kirjat ovat olleet tärkeitä jokaisessa vaiheessa. Tästä kirjasta sain myös paljon lukuvinkkejä kirjoista, joista en ole koskaan kuullutkaan ja toisaalta myös sellaisista vanhoista nimiltään erittäin tutuista klassikoista, joihin olen arastellut tarttua. Ehkäpä tänä vuonna lopulta haastan itseni jollain venäläisellä klassikolla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiluzVGbNwcMsTJknjkjLNCk7OfNlaTetbvYLs4qHPIl-K2i86cLUGDkr1agQJ0NanA37GXF3UD6E33Of5dqJlbdUNBRIWopyWTTMfEfi6RLFFjYmzcd0lyNzGDeCXClQKRq6MQ9Qh8_GMmI1hgoTjzbWJR_5FZ6hbSDCkfEc6i_h3z1HJddyyrGvPrhw=s640"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="514" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiluzVGbNwcMsTJknjkjLNCk7OfNlaTetbvYLs4qHPIl-K2i86cLUGDkr1agQJ0NanA37GXF3UD6E33Of5dqJlbdUNBRIWopyWTTMfEfi6RLFFjYmzcd0lyNzGDeCXClQKRq6MQ9Qh8_GMmI1hgoTjzbWJR_5FZ6hbSDCkfEc6i_h3z1HJddyyrGvPrhw=w321-h400" width="321" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Viimeinen kirjoja käsittelevä kirja oli Juri Nummelinin <i>Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia</i>. Tämän kirjan näin kirjamessuilla Helsingissä ja laitoin kirjastoon varaukseen. Hyvän tovin se on saanut jo vuoroaan odotella, mutta nyt oli sopiva hetki kerrata vähän kirjallisuushistoriaa. Jostain syystä ihan mikä tahansa historiatieto on minulle vaikeaa hahmottaa, sillä asiat menevät iloisesti sekaisin, en muista vuosilukuja enkä hahmota tapahtumien ajallista järjestystä. Olen kirjallisuuden opinnoissani toki tenttinyt kotimaisen kirjallisuuden historian ihan vasta pari vuotta sitten, mutta vaikka muistan että luennot olivat mielenkiintoisia, ei minulla ole kunnollista kokonaiskuvaa aiheesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nummelinin lyhyt kooste olikin oikein mainio kertaus aiheeseen, ja sen luettuani laitoin jälleen varaukseen myös <i>Raukoilla rajoilla </i>-teoksen, johon Nummelin paljon viittaa. <i>Raukoilla rajoilla</i> on käynyt kirjahyllyssäni istuskelemassa muutamaankin otteeseen, mutta ehkä kevään aikana oikeasti myös luen sen. <i>Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia</i> on sujuvaa tekstiä, mutta tekstiin oli jäänyt aika paljon typoja jotka alkoivat vähän häiritä lukemista. Kaikesta huolimatta pidin tästä hienosti tiivistetystä kirjallisuushistoriaversiosta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Näitä kirjoja pitää käydä etsimässä kirjakaupoista tai kirjastoista, sillä pikaisella haulla en löytänyt näitä e- ja äänikirjapalveluista. Jotenkin se sopii kyllä näiden kirjojen henkeen, ja etenkin <i>Lukemisen ilo </i>-kirjan sanomaan. Ehkäpä kirjakaupasta tai kirjastosta voi tarttua mukaan jotain muutakin mielenkiintoista, johon ei e- ja äänikirjapalveluissa törmää.</div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-16445380176516491472021-12-28T13:07:00.001+02:002021-12-28T13:07:00.163+02:00Sarah Penner: Myrkynkeittäjä<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="text-align: justify;">Totesin </span><a href="https://kasoittainkirjoja.blogspot.com/2021/12/eli-ahman-owetz-kirjeystavia.html" style="text-align: justify;"><i>Kirjeystäviä</i>-kirjan</a><span style="text-align: justify;"> kohdalla, että joskus kirjan kansi on se juttu, miksi tartun tiettyyn kirjaan. Kansi oli tämänkin kirjan kohdalla se juttu, vaikka </span><i style="text-align: justify;">Myrkynkeittäjä</i><span style="text-align: justify;"> on saanut paljon myös näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Sekä </span><i style="text-align: justify;">Kirjeystäviä</i><span style="text-align: justify;"> että </span><i style="text-align: justify;">Myrkynkeittäjä</i><span style="text-align: justify;"> ovat HarperCollinsin kustantamia, joten siinä kustantamossa taidetaan panostaa erityisesti kansien taittamiseen.</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCbYGYsGLjX7TMZCgtoD62I3ToIgmXk0A4xEsu0Lpaq88pyFqImyvBZb7V8PJP_7d5RzcPysKyY0WlUxqDWQwPN-_-6cROXUwPHk8clkRyZsRnQy_kysOGuXCV3khjWBgWVt9Pkt0xuJiAOdjwLC3RmaYge1lJBaMXe_ovwGLto9Cey7AdEX96DFlsGA=s1084" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="965" data-original-width="1084" height="570" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCbYGYsGLjX7TMZCgtoD62I3ToIgmXk0A4xEsu0Lpaq88pyFqImyvBZb7V8PJP_7d5RzcPysKyY0WlUxqDWQwPN-_-6cROXUwPHk8clkRyZsRnQy_kysOGuXCV3khjWBgWVt9Pkt0xuJiAOdjwLC3RmaYge1lJBaMXe_ovwGLto9Cey7AdEX96DFlsGA=w640-h570" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;"><i>Myrkynkeittäjän</i> tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun lopun ja nykyhetken Lontooseen. Caroline on nykyhetkessä viettämässä Lontoossa kymmenvuotishääpäiväänsä yksin, koska on juuri saanut tietää miehensä pettäneen häntä. 1700-luvulla seurataan naisten apteekkia pitävää Nellaa, joka on erikoistunut tappaviin myrkkyihin. Aikana, jolloin naisen asema ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä olivat heikot, tarjosi Nella apua epämiellyttävistä miehistä (lähinnä aviomiehistä) eroon pääsemiseksi. Nellan puoti sijaitsi pienen kujan varrella hyvin naamioituna, ja hän oli auttanut lukuisia naisia sekä rohtojen että myrkkyjen avulla. Carolinen ja Nellan tiet risteävät, kun Caroline löytää Nellan puodista peräisin olevan pienen lasipullon. Caroline lähtee selvittämään pullon alkuperää ja päätyy erikoisenkuuloisten selvittämättömien murhien jäljille. Historian selvittelyn ohessa hän joutuu selvittämään välejään miehensä kanssa, joka seuraa häntä Lontooseen hieman traagisin seurauksin.</p><p style="text-align: justify;">Kirjassa on mielenkiintoinen idea, ja tarina on melko hyvin kerrottu. Henkilöistäkin pidin, erityisesti Nellan seuraan lyöttäytyvästä 12-vuotiaasta Elizasta, joka sotkeutuu emäntänsä takia Nellan puodin asioihin. Tarina jäi kuitenkin vähän pettymykseksi, sillä siinä olisi ollut aineksia parempaan. Elizan ilmestyminen Nellan puotiin saa aikaan tapahtumasarjan, jonka seurauksena puodin olemassaolo vaarantuu kohtalokkaasti. Nykyhetkessä Carolinen tarina on monesta muusta kirjasta tuttu: elämäänsä tyytyväinen vaimo saa tietää miehensä petoksesta, mikä saa hänet pohtimaan omaa elämäänsä tarkemmin ja etsimään avioliittoon ja miehen toiveisiin kadonnutta identiteettiään.</p><p style="text-align: justify;">Historia kietoutuu nykyhetkeen myös konkreettisesti, kun Caroline lähtee etsimään jälkiä Nellan puodista nyky-Lontoossa. Tuntuu hiukan epäuskottavalta, että amatöörihistoriantutkija pääsee heti oikeille jäljille ja löytää palan kadonnutta Lontoota. Kun tämä oli otettu kirjaan mukaan, olisin toivonut että siitä olisi otettu enemmän irti. Loppuun asti odotin, että Carolinen löytöä olisi päästy tutkimaan, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.</p><p style="text-align: justify;">Kaikesta marinastani huolimatta luin kirjan loppuun ja ihan pidinkin siitä. Tarinassa on toki vakavampiakin teemoja etenkin entisajan naisten asemaan liittyen. Jäin myös pohtimaan Nellan ammatin eettisyyttä ja niitä kyseenalaisia keinoja, joilla kiusallisissa, hankalissa tai jopa hengenvaarallisissa avioliitoissa eläneet naiset kirjassa saavat vapautensa. Ilmeisesti tällaista myrkkyapteekkaria ei ole oikeasti ollut olemassa, vaikka ihmisiä on ihan varmasti myrkytetty kuoliaaksi läpi historian eri syiden takia. Tämä kirja kertoo monella tavalla naisten vapautumisesta, sillä kirjan päähenkilökolmikko taistelee kukin omalla tavallaan vapautensa puolesta.</p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-17036447759093536952021-12-21T12:37:00.001+02:002021-12-21T12:37:00.186+02:00Sōsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja<p style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</p><p style="text-align: justify;">Tähän kirjaan taisin törmätä Instagramissa, ja kun vastaan oli tullut useampi kuva kirjan kannesta, laitoin kirjan varaukseen. Kirjan idea on viehättävän maaginen: pienessä antikvaarisessa kirjakaupassa vierailee puhuva kissa, joka pyytää Rintarō-pojalta apua kirjojen vapauttamiseksi. Rintarō on juuri menettänyt isoisänsä, joka on kuollut äkillisesti. Isoisä on ollut Rintarōn ainoa läheinen, ja nyt Rintarō jää käytännössä yksin pitämään pientä kirjakauppaa avoinna. Rintarō on lukioikäinen, joten hänen pitäisi käydä myös koulussa, mutta suru ja masennus aiheuttavat sen, että hän viettää päivänsä mieluummin yksin kaupassa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgVjpa9Xvoa3waXdvlVo6SR8vwb-D5ncP8zqsKtDkw3ojZasv2Z8N4ql9SLl0PcRdiJfuR6ZgkrVRh9AcNuJv_GrPbwkKtgW1Z4BuK9UXMVmqF2T6TBKxzkTv7KAFZfJ_6cab9htlqq0LyEYO44Y0qf8O77aixE0z7sUj-lfo6lMIVml5YM91k5Je09LQ=s640" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="635" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgVjpa9Xvoa3waXdvlVo6SR8vwb-D5ncP8zqsKtDkw3ojZasv2Z8N4ql9SLl0PcRdiJfuR6ZgkrVRh9AcNuJv_GrPbwkKtgW1Z4BuK9UXMVmqF2T6TBKxzkTv7KAFZfJ_6cab9htlqq0LyEYO44Y0qf8O77aixE0z7sUj-lfo6lMIVml5YM91k5Je09LQ=s16000" /></a></div><p style="text-align: justify;">Kissa ilmestyy kirjakauppaan ylpeänä ja kopeana pyytämään Rintarōn apua. On olemassa jonkinlainen labyrintti, jossa on kirjoja vankina, eikä kissa kerro Rintarōlle tämän enempää apua pyytäessään. Vaikka Rintarō on vastahakoinen, hän seuraa kissaa hämmentyneenä kirjakaupan takaseinään ilmestyneeseen käytävään. Kirjalabyrintit ovat kaikki erilaisia, mutta jokaisessa Rintarō joutuu väittelyyn kirjoja "vankina" pitävän henkilön kanssa. Labyrinttien aiheet ovat nykymaailmasta tuttuja: kirjoja luetaan vain aseman vuoksi, niitä halutaan tiivistää kiireen vuoksi ja laatukirjallisuus jää keveän viihdekirjallisuuden jalkoihin hektisessä maailmassa.</p><p style="text-align: justify;">Ilmiöt ovat tietysti tuttuja kirjastomaailmassakin. Eniten kuitenkin kosketti kolmas kirjalabyrintti sen vuoksi, että olen juuri tehnyt ensi keväänä kirjastoon hankittavien kirjojen valinnat ja hankinnat. Rajallisten resurssien vuoksi kaikkea ei voi hankkia, ja valinta on tasapainoilua lainatuimpien viihdekirjojen ja dekkarien sekä vähemmän lainattujen "laatukirjojen" välillä. Sattumalta olen myös päätynyt viime viikkoina juttelemaan muutamankin asiakkaan kanssa siitä, miksi ja millaisin perustein kirjastosta poistetaan kirjoja (joiden joukossa myös klassikkoja) ja miksi pienen sivukirjaston kokoelmassa ei voi pitää ihan kaikkea. <i>Kissa joka suojeli kirjoja</i> osui itselleni ajankohtaiseen saumaan, ja herätteli pohtimaan klassikoiden ja vanhemman laatukirjallisuuden asemaa sekä kirjastoissa että yhteiskunnassa laajemminkin.</p><p style="text-align: justify;">Kirjan aikajänne on melko lyhyt, muutaman viikon mittainen. Kirja alkaa isoisän hautajaisista ja päättyy siihen, kun Rintarōn täti tulee auttamaan häntä muuttopäivänä, joka sattuu olemaan myös jouluaatto. Rintarō muuttuu kuitenkin tuossa lyhyessä ajassa paljon: hän oppii huomaamaan, että vaikka hän on syrjäänvetäytyvä ja erakkoluonteinen, on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka välittävät hänestä. Hän ymmärtää myös entistä paremmin pienen kirjakaupan merkityksen ja oman roolinsa kirjallisuuden puolestapuhujana. Pieni ja ohut kirja on ajatuksia herättävä, ja siitä voisi todennäköisesti käydä monia mielenkiintoisia keskusteluja. Ehkä tässä olisi hyvä valinta myös lukupiirikirjaksi.</p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-15171838236719001842021-12-13T12:11:00.000+02:002021-12-13T12:11:00.351+02:00Eli Åhman Owetz: Kirjeystäviä<p style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</p><p style="text-align: justify;">Käsi ylös, kenelle kirjan kansi on yksi tärkeä luettavan kirjan valintaan vaikuttava asia. Minulle ainakin on, sillä kiinnostava kirjan kansi saa minut yleensä lukemaan takakannen ja selailemaan kirjaa muutenkin. Näin kävi myös <i>Kirjeystäviä</i>-kirjan kohdalla, jonka huomasin Helsingin kirjamessuilla HarperCollinsin osastolla ja laitoin saman tien kirjastoon varaukseen.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiur-LuQPQ0UOQUQWhEgY49Ed-ITUVBaAquBCkHGXBk3vlmTYED8D9rpZJ6uQxOme7AYpYDtUbzQQyuRi8eCqiUi3Q-koz8W6Nsy14Sc8m1ZKHBpXZvvoGN-zY3uOJYarjAVvgu7b_VNc4bsACgnTzgsUuA3UyxGtUMrmywI35m6uGXAOhGeGCvwOxFzA=s1357" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1357" data-original-width="1006" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiur-LuQPQ0UOQUQWhEgY49Ed-ITUVBaAquBCkHGXBk3vlmTYED8D9rpZJ6uQxOme7AYpYDtUbzQQyuRi8eCqiUi3Q-koz8W6Nsy14Sc8m1ZKHBpXZvvoGN-zY3uOJYarjAVvgu7b_VNc4bsACgnTzgsUuA3UyxGtUMrmywI35m6uGXAOhGeGCvwOxFzA=w475-h640" width="475" /></a></div><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;">Kirja vaikutti mielenkiintoiselta myös siksi, että yksi erittäin olennainen tapahtumapaikka on Ruotsin maaseudulla kiertelevä kirjastoauto sekä paikallinen kunnankirjasto. En ihan heti muista toista kirjaa, jossa kirjastoauto olisi yhtä tärkeässä osassa. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun keski-ikäinen maatalon emäntä Malin vuodattaa muistilehtiön sivuille onnetonta avioliittoaan ja kosketuksen kaipuutaan. Kun hän tulee yllätetyksi, hän sujauttaa sivun käsissään olevan kirjaston kirjan väliin ja - yllätys yllätys - unohtaa ottaa sen sieltä ennen kuin palauttaa kirjan kirjastoon. Kirjan lainaa Tukholmasta seudulle muuttanut Erik, joka on juuri eronnut. Hän löytää Malinin kirjoittaman tekstin ja toimittaa sen hänelle takaisin oman kirjelappunsa kera. Malin ja Erik alkavat käydä kirjeenvaihtoa kirjastoauton välityksellä ja pikkuhiljaa tutustuvat toisiinsa paremmin.</p><p style="text-align: justify;">Kirjan juoni on ennalta-arvattava ja joko käännös tai kirjoittajan alkuperäinen kirjoitustyyli vähän töksähtelevää. Ensimmäisen parinkymmenen sivun jälkeen olin lopettamassa kirjan kesken, mutta sinnikkäästi jatkoin vähän pidemmälle. Luin kirjan loppuun, ja huomasin lukiessani kiintyväni etenkin päähenkilöihin Maliniin ja Erikiin, mutta myös muihin ruotsalaisella maaseudulla asuviin hahmoihin. Podin kotona flunssaa, ja siihen tilanteeseen tämä kirja oli oikeastaan aika täydellinen: se ei vaatinut täyttä keskittymistä mutta oli kuitenkin riittävän kiinnostava, jotta aika kului mukavammin.</p><p style="text-align: justify;">Kirjan parasta antia oli ehkä kuitenkin ruotsalaisen maalaiskulttuurin kuvaaminen. Malin on hyvin perinteinen maatalonemäntä, joka lehmistä luopumisen jälkeen tuntee olonsa orvoksi ja hyödyttömäksi. Hyödytön hän ei kuitenkaan ole, sillä hän huolehtii kodista ja miehestään vanhanaikaiseen tapaan. Maukas ruoka on pöydässä miehen tullessa metsätöistä kotiin ja juhlapyhät valmistellaan pitkän kaavan ja valtavan työmäärän kautta. Juhlapyhistä eniten huomiota saa joulu, johon valmistautumista kuvataan joulumyyjäisten ja monenlaisten jouluruokien kautta. Oli hauska huomata, miten erilaiset joulun perinteet voivat olla, vaikka ruotsalainen kulttuuri ei nyt ihan hirmuisen kaukana suomalaisesta olekaan. Erityisesti kotona tehdyillä pikkuleivillä tuntui olevan suuri merkitys sekä Malinin että Erikin perhejouluissa.</p><p style="text-align: justify;">Kirja on rakkaustarina, mutta myös tarina siitä, miten Malin pikkuhiljaa ystäviensä avustuksella löytää oman paikkansa lehmien jälkeisessä arjessaan. Hän pääse osa-aikatyöhön, jossa pääsee toteuttamaan sisustusideoitaan ja käyttämään maatalon emäntänä kartuttamia taitojaan. Uuden työn myötä hän alkaa pikku hiljaa löytää myös omaa identiteettiään kodista ja miehestään irrallaan. Onhan tarina kokonaisuudessaan aika naiivi, mutta sopii tällaiseen hömppäkirjaan hyvin. Jos kaipaat kevyttä lukemista joulunpyhiksi ja naapurimaan jouluperinteet kiinnostavat, saattaa tämä kirja olla sopiva valinta.</p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-25167330254221613992021-12-02T12:36:00.003+02:002021-12-05T13:32:32.214+02:00Kira Poutanen: Surun kartta<p style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</p><p style="text-align: justify;">Edellisestä postauksesta on kulunut jo kuukausi. Kirjamessuhuuman jälkeen on ollut muita kiireitä, ja myös pieni lukujumi on vaivannut: en ole tainnut lukea yhtään kokonaista kirjaa Itkosen <i>Kaikki oli heidän -</i>kirjan jälkeen. Poutasen <i>Surun karttaakin</i> olen lukenut kauan. Aloitin sen lukemalla muutaman luvun kun käsittelin kirjaa lainauskuntoon, ja lainasin sen sitten itselleni. Pitkäksi aikaa kirjanmerkki jäi tuohon muutaman kymmenen sivun kohdalle, ennen kuin kurssitehtävä pakotti lukemaan kirjaa eteenpäin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaq3Uv57fozLfDMluaEJpH9tPbeqfamySFj_WBDAyAfoW7XwtAMqRBQuCTG7LpWk2HDnvcrjBJaAaia_iPUC1EIzAUeL-Bq1YECqKZNe-LSWBn8GXxWZhfiMf3JO4w_RLQovpDpf8HxFUu/s640/Surun+kartta.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaq3Uv57fozLfDMluaEJpH9tPbeqfamySFj_WBDAyAfoW7XwtAMqRBQuCTG7LpWk2HDnvcrjBJaAaia_iPUC1EIzAUeL-Bq1YECqKZNe-LSWBn8GXxWZhfiMf3JO4w_RLQovpDpf8HxFUu/s16000/Surun+kartta.jpg" /></a></div><br /><p style="text-align: justify;">Hidas lukutahti ei ole ollut tälle kirjalle ollenkaan huono ratkaisu, päin vastoin. <i>Surun kartta</i> käsittelee suuria ja vaikeita teemoja, jotka on kirjoitettu aika lailla kaikkien suomalaisten kulttuuriin ja geeniperimään. Kirja kertoo ylisukupolvisista traumoista, oman identiteetin löytämisestä, äitiydestä ja siihen liittyvästä yksinäisyydestä ja ahdistuksesta. Nimettömäksi jäävä ulkosuomalainen päähenkilö kokee vaikean, lähes hengen vievän synnytyksen kotikaupungissaan Pariisissa, mutta asiaa ei juurikaan käsitellä hänen kanssaan. Poutanen törmäyttää tässä myös suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin toisiinsa, sillä ranskalaiset kätilöt ja hoitajat ovat yllättävän karuja, vaativia ja epäempaattisia - päähenkilöä vaaditaan esimerkiksi kestämään kipua valittamatta ja olemaan reipas. Toisessa aikatasossa päähenkilö kertaa kokemuksiaan terapeutin nojatuolissa ja kuvailee suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin eroja. Suomalainen ei näytä tunteitaan, ei valita, kärsii hiljaisesti, on kiltti ja rauhallinen. Ranskalainen sen sijaan juhlii itsenäisyyspäivää riehakkaasti, tuo esille tunteensa ja sanoo suoraan, kun sanottavaa on.</p><p style="text-align: justify;">Etenkin kirjan alussa päähenkilön synnyttäminen ja isoisän sotakokemukset rinnastuvat toisiinsa. Sekä päähenkilö että hänen isoisänsä joutuvat kohtaamaan kuoleman mahdollisuuden, mutta kumpikaan heistä ei pääse käsittelemään kokemiaan traumoja. Kumpaakin käsketään kestämään, koska niin kuuluu tehdä, valittaa ei saa. Traumaattisen synnytyksen jälkeen päähenkilö tipautetaan ranskalaiseen vauva-arkeen, jossa mies on koko päivän töissä ja äiti koko päivän yksin vastuussa vauvastaan, ilman lepotaukoja. Leikkauksen jäljiltä päähenkilö on heikossa kunnossa ja asuntonsa vankina, koska porraskäytävän rappujen kulkeminen ei onnistu. Mies ei ymmärrä päähenkilön kokemaa ahdistusta ja väsymystä - tämähän saa olla vain kotona koko päivän!</p><p style="text-align: justify;">Kun päähenkilön ahdistusoireet käyvät lopulta sietämättömiksi tai sitäkin pahemmiksi, hän lopulta pääsee terapiaan. Ahdistus on kietoutunut osaksi kehoa, leuka lukkiutuu, kieli ei liiku, alavatsan arpea aristaa. Ahdistusta on kuitenkin hankala purkaa, sillä se ei ole sanoin käsiteltävissä. Lopulta toisen terapeutin hoidossa päähenkilölle kerrotaan aiempien sukupolvien kokemien traumojen siirtymisestä eteenpäin geenien kautta. Vasta kun sukuhistoriasta löytyy selitys fyysisille oireille, alkaa päähenkilö päästä irti ahdistuksestaan.</p><p style="text-align: justify;">Poutasen teksti tempaa mukaansa, ja vaikeasta aiheesta huolimatta tarina pitää otteessaan. Uskon, että aika moni suomalainen lukija voi samaistua päähenkilön epämääräiseen ahdistuksentunteeseen, vaikka ei olisi itse varsinaista traumaa kokenutkaan. Kirjassa todetaan (ja muistan sen muualtakin lukeneeni), että vasta neljäs sukupolvi on vapaa edellisten sukupolvien traumoista. Tästä näkökulmasta katsottuna talvi- ja jatkosota sekä sisällissota ovat vielä lähellä, ja niiden traumaattiset vaikutukset ulottuvat todennäköisesti useimpiin suomalaisiin tavalla tai toisella.</p><p style="text-align: justify;">Kirja esittääkin mielenkiintoisen kysymyksen siitä, millaisia suomalaiset olisivat, jos sotia ei olisi ollut. Entä jos meillä ei olisikaan tätä kollektiivista traumaa, joka on niin tiiviisti upotettuna kulttuuriimme? Juhlisimmeko silloin itsenäisyyspäivää erilaisin menoin, arvokkuuden ja hartauden sijaan ilolla ja riemulla? <i>Surun kartta</i> herättelee näiden yleisten kysymysten lisäksi pohtimaan myös omaa sukuhistoriaa ja siihen sisältyviä traumoja. Vaikka esimerkiksi evakkoon lähdöstä ja sodissa olosta puhutaan, mitä kaikkea jää kertomatta - yleensä se, miltä kaikki tuo tuntui. Ja miten käsitellä aiempien sukupolvien traumoja, kun niistä ei ole puhuttu, kun niihin liittyvät tunteet on vaiettu kuoliaiksi?</p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-19426856515288510062021-11-03T18:30:00.002+02:002021-11-05T12:34:54.096+02:00Juha Itkonen: Kaikki oli heidän<p><span style="text-align: justify;">Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.</span></p><p style="text-align: justify;">Itkosen edellinen kirja <i>Ihmettä kaikki</i> oli sellainen lukukokemus, että kirja ja sen tapahtumat ovat edelleen aika terävinä muistissani. Laitoin muutama viikko sitten töissä uutuuskirjoja lainauskuntoon, ja <i>Kaikki oli heidän</i> tuli vastaan niissä kirjapinoissa. Kirjan kansikuva on jotenkin erikoinen, ehkä se sai tutustumaan takakannen tekstiin ja työpäivän päätteeksi huomasin lainanneeni sen tuoreeltaan itselleni.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXMI_DOTK-7uDWaOXY7ohmeO9Xhb_gty0zEnSKssGgefzzhNsaf05UnD_AXum1kodDdMRiNFZleVXIClOt6ILA65mNYmr2DQxT97YBJZK-x6uuaGLjYRgDMbP_d_WVBAsAjxIc6nlPHqRs/s640/Kaikki+oli+heid%25C3%25A4n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXMI_DOTK-7uDWaOXY7ohmeO9Xhb_gty0zEnSKssGgefzzhNsaf05UnD_AXum1kodDdMRiNFZleVXIClOt6ILA65mNYmr2DQxT97YBJZK-x6uuaGLjYRgDMbP_d_WVBAsAjxIc6nlPHqRs/s16000/Kaikki+oli+heid%25C3%25A4n.jpg" /></a></div><p style="text-align: justify;">Tämä ei ollut (ainakaan minulle) mikään nopeasti ahmaistava viihdekirja. Käytin sen lukemiseen poikkeuksellisen paljon aikaa, ja palautin sen vasta kahden viikon laina-ajan päättyessä. Kirja tuntuu pursuilevan ajankohtaisia teemoja, jotka risteilevät ja törmäilevät toisiinsa. Keskiössä on kuitenkin miehen roolin muutos ja ylisukupolviset käyttäytymismallit, joita perataan sekä nelikymppisen Ilmari Pohjalaisen että hänen poikansa Vilhon ja isänsä Markun kautta. Jossain reunoilla häälyy myös Markun isä ja ehkä selitys sille, miksi tämän suvun miehet kasvavat sellaisiksi kuin kasvavat.</p><p style="text-align: justify;">Kirja jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä seurataan Ilmarin ja hänen perheensä kesää 2019. Ilmari kirjoittaa ja ohjaa näytelmää miehen roolista ja isä-poikasuhteesta Kansallisteatteriin. Hänen hiljattain leskeksi jäänyt isänsä tulee asumaan heidän luokseen Helsinkiin, ensin vastahakoisesti mutta pikkuhiljaa tilanteeseen sopeutuen. Suurin osa ensimmäisestä osasta on kirjoitettu Ilmarin näkökulmasta, mutta kertojina toimivat myös hänen vaimonsa Sonja, Vilho, Markku ja Minttu, jonka kanssa Ilmarilla on ollut suhde. Ilmarilla ja Sonjalla on myös tytär Kerttu, mutta hän tuntuu olevan tapahtumista sivussa eikä hänelle anneta mahdollisuutta kertoa perheen tilanteesta omasta näkökulmastaan. Minua olisi kiinnostanut tietää, mitä Kerttu kaikesta ajatteli ja millainen hahmo hän oli.</p><p style="text-align: justify;">Toinen osa on kerrottu pääosin Vilhon näkökulmasta vuonna 2050, jolloin hän on saman ikäinen kuin Ilmari ensimmäisessä osassa. Vilhon osuuksia täydentävät luvut, joissa kesän 2019 tarinaa jatketaan. Maailma näyttää aika lailla erilaiselta 2050, EU on hajonnut ja Amerikka kääntynyt täysin sisäänpäin. Uutisiin ei ole luottamista, eikä kirjoja enää kirjoiteta ja lueta siinä muodossa kuin mihin olemme nykyajassa tottuneet. Ilmastonmuutos on jatkanut kulkuaan, koska ihminen ei pystynyt luopumaan elintasostaan ajoissa, silloin kun se oli vielä mahdollista. Uusi pandemia jyllää, ja korona oli siihen verrattuna lasten leikkiä. Vilho tuntuu kyyniseltä ja hänen tulevaisuudenkuvansa ovat tummanpuhuvia. Kirjan ensimmäisessä osassa vihjaillaan jatkuvasti ajan loppumisesta, siitä että valintoja ei tehdä ajoissa, siitä että kesä 2019 on nykyisin tuntemamme maailman loppu. Vuosi 2050 on toki erilainen, mutta en kokenut että nämä uhkaukset olisivat täysin toteutuneet. Lopussa viriää myös toivo, mikä sai minut miettimään oliko Vilhon (masentunut?) mieli suurennellut uhkaa todellista kamalammaksi.</p><p style="text-align: justify;">Kirjan toinen osa selittää perheen tapahtumia ja Ilmarin käytöstä, mutta Vilhon osuudet ovat päiväkirjamaista ajatusten paperille laittamista. Ne alkavat loppupuolella vähän puuduttaa, ja huomasin vähän loikkivani yli sellaisista kohdista, joissa ajatuksenjuoksu tuntuu toistavan itseään. Vaikka tarina ei ole hauska eikä kovin kauniskaan, pidin siitä että loppuun on tuotu vähän valoa synkkyyden keskelle. Tarina on moniulotteinen, ja minulle jäi sellainen olo että en täysin ymmärtänyt kaikkea, mitä kirjailija haluaa tekstillään sanoa. Tästä syystä uskon, että kirja olisi loistava lukupiirikirja. Sen monet ajankohtaiset teemat todennäköisesti herättäisivät vilkasta keskustelua.</p><p style="text-align: justify;">Minulle jäi siis tästä kirjasta ristiriitainen fiilis. Mitä mieltä sinä olet?</p><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;">BookBeat: *</span><a href="https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>,<span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></div><p><span style="text-align: justify;"></span></p><p><span style="text-align: justify;"></span></p><div style="text-align: justify;"><p><span style="font-family: inherit;">Nextory: *</span><a href="https://pin.nextory.fi/t/t?a=1248237245&as=1593361038&t=2&tk=1" style="font-family: inherit;">maksuton kokeilujakso</a>, <span style="font-family: inherit;">etu koskee uusia asiakkaita.</span></p><p><span style="font-family: inherit;">Storytel: *<a href="https://track.adtraction.com/t/t?a=1469936600&as=1593361038&t=2&tk=1">maksuton kokeilujakso</a>, etu koskee uusia asiakkaita.</span></p></div>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8969563649610752528.post-80879899610844972052021-10-31T12:11:00.002+02:002021-10-31T12:11:45.468+02:00Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta<p style="height: 0px; text-align: left;"><span style="text-align: justify;">*Kiitos Messukeskukselle messulipuista!<br /></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: justify;">Kävin messuilla torstaina 28.10. Oli ihana päästä nauttimaan messutunnelmasta ja kierrellä kustantajien ja kirjakauppojen osastoja. Kuuntelin myös monta mielenkiintoista haastattelua ja silmäilin hiukan antikvaarien valikoimia. Tykkäsin messuhallin uudesta pohjakartasta kovasti, minusta messuilla oli nyt helpompi liikkua. Pidin erityisesti siitä, että Senaatintori-lavan katsomo oli niin suuri, että istumapaikan sai ihan varmasti.</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFPs_aQUJzlufdpILjUX1Vy-iif78ySzHvcfa8Ahb7WpOPp_f6JcJZesBL9yHXhFVNNXfdztEnIPknUj-wT2ebF7Kp_efVaiIdtUNMdHTkxzmSdf1KBzZZu-q5HNIIwKeUVvbui8VQn7vk/s1800/A1F082BB-6CA6-40EC-9FEB-6A963030CD66.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="1440" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFPs_aQUJzlufdpILjUX1Vy-iif78ySzHvcfa8Ahb7WpOPp_f6JcJZesBL9yHXhFVNNXfdztEnIPknUj-wT2ebF7Kp_efVaiIdtUNMdHTkxzmSdf1KBzZZu-q5HNIIwKeUVvbui8VQn7vk/w320-h400/A1F082BB-6CA6-40EC-9FEB-6A963030CD66.jpeg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Kotiinviemisiksi sain valtavan määrän ihania kirjavinkkejä, ja kirjaston varauslistani kasvoikin aika monella nimikkeellä. Ostin mukaan lastenkirjoja ja muutaman täytettävän kirjan itselleni sekä pitkään metsästetyn seinälle laitettavan maailmankartan, joka löytyi Metsäkeskuksen osastolta. Sopivaa maailmankarttaa on etsitty jo aika kauan, ja nyt sattui kohdalle eläinten kuvilla varustettu selkeä kartta, jossa on myös maatunnukset aikuisten hataran maantiedon tueksi.</span></p><p style="text-align: justify;">Päämäärättömän kuljeskelun lisäksi olin katsonut messuohjelmasta jo etukäteen muutamia kiinnostavia haastatteluja, joita halusin käydä seuraamassa. Alla muutamia mietteitä kuuntelemistani haastatteluista.</p><p style="text-align: justify;"><br /><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Musta peili & Surun kartta (Emma Puikkonen / Kira Poutanen)<br /></b>Pysähdyin
hetkeksi kuuntelemaan Poutasen osuutta, ja hän kertoi miten viimeaikainen
tutkimus on saanut selville, että ihmisen kokemat traumat ja stressi siirtyvät
eteenpäin ei-koodaavan DNA:n kautta. Tämän tarkoituksena on ilmeisesti
valmistaa tulevaa sukupolvea kohtaamaan tietynlaiset elinolosuhteet. Tästä
päästiin mielenkiintoiseen keskusteluun siitä, miten Suomen sodat ovat
vaikuttaneet meihin suomalaisiin ja millaisia me olisimme, jos sotia ei olisi
ollut.</p><p style="text-align: justify;"><br /><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jääkö lapsi kasvatusvirtausten jalkoihin<br /></b>Aiheesta
keskustelivat professorit Lea Pulkkinen ja Liisa Keltikangas-Järvinen, jotka
ovat varmasti tuttuja kaikille, jotka ovat vähänkään seuranneet kasvatuspsykologista
keskustelua. Molemmat ovat kirjoittaneet paljon myös yleistajuisia tietokirjoja
kehitys- ja kasvatuspsykologiasta. Keskustelun aikana todettiin muun muassa,
että monet nykyajan kasvatukseen liittyvät trendit ja hokemat ovat itse asiassa
kasvatuspsykologisen tiedon vastaisia. Esimerkiksi pienten kouluikäisten lasten
suuret, jopa lähes sadan oppilaan ryhmät ovat ristiriidassa sen tiedon kanssa,
että pienelle lapselle pieni lähiyhteisö on kaikkein tärkein ja turvallisin.</p><p style="text-align: justify;"><br />Professorit keskustelivat myös siitä, miten nykyajan tavoite opettaa työelämätaitoja
jo ihan pienimmillekin lapsille on sinänsä hyvä, mutta ongelmallinen koska on
vaikea tai mahdotonta ennustaa, mitkä ovat tarpeellisia ja tärkeimpiä
työelämätaitoja siinä vaiheessa, kun nämä lapset siirtyvät työelämään. Etenkin
Keltikangas-Järvisen kommentit olivat selkeitä ja kärkkäitäkin kritiikkejä
nykykasvatuksen virtauksia kohtaan. Aihe selvästi kiinnosti, sillä
Kruununhaka-lavan katsomo oli seisomapaikkoja myöten täynnä.</p><p style="text-align: justify;"><br /><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Hänen valtansa alla (Tiina Tuppurainen)<br /></b>Tiina
Tuppuraisen haastattelussa keskusteltiin hänen uutuuskirjastaan ja sen taustoista.
Tuppurainen kertoi että kirjan aihe, kiusaaminen ja narsistiset, epäpätevät
johtajat työelämässä ovat hänelle omakohtaisesti tuttuja. Haastattelussa
todettiin myös, että ongelma on työelämässä yleinen, ja monet työntekijät voivat
samastua kirjan henkilöihin ja tapahtumiin. Tuppuraisen omat kokemukset ovat
lehtimaailmasta, johon kirjan tapahtumatkin sijoittuvat. Haastattelun aikana
Tuppurainen pohti aihetta mielenkiintoisesti myös kiusaajan näkökulmasta:
ihminen ei varmaankaan voi itse kovin hyvin, jos hänen täytyy kohdella
alaisiaan ja työtovereitaan epäasiallisesti ja arvaamattomasti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3vJ3s48DsTpnZ-ZhEopgnf5_yv-xd9rQnWZT8NDr2YDN3gvEYwAVdOxDokMf1fwj_yUSgX6-HPq_AZ-85F9ARa647u6kYiH_nXyaC9wcH36otEeOmsp-DttevpE5_UxAttJ87fIPMAOiJ/s1800/8611FD72-EE9A-4885-88C8-E5BE08B41A3A.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1800" data-original-width="1440" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3vJ3s48DsTpnZ-ZhEopgnf5_yv-xd9rQnWZT8NDr2YDN3gvEYwAVdOxDokMf1fwj_yUSgX6-HPq_AZ-85F9ARa647u6kYiH_nXyaC9wcH36otEeOmsp-DttevpE5_UxAttJ87fIPMAOiJ/w320-h400/8611FD72-EE9A-4885-88C8-E5BE08B41A3A.jpeg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Äänenkantama (Anna Maria Mäki)</b></p><p style="text-align: justify;">Äänenkantama-romaani
perustuu Anna Maria Mäen omiin kokemuksiin burnoutista ja romahtamisesta
lapsiperhearjen keskellä. Mäki kertoi, että kirjan tunnetilat ja pohdinnat sekä
äitiyteen liittyvät asiat ovat suurelta osin hänen omakohtaisia kokemuksiaan. Perhe-elämän
kriisiytymisessä on hänen mukaansa suuri rooli sillä, miten suuret odotukset omaan
elämään, uraan ja perheeseen ladataan etenkin suhteessa edellisten sukupolvien ”suorituksiin”.
Kirjailija kertoi kiinnostavasti myös siitä, miksi kirjaan on valittu juuri
perinteinen nelihenkinen ydinperhe, ja miksi esimerkiksi lapset ovat juuri sen
ikäisiä kuin ovat. Hauska tiedonmuru oli myös se, että kirjalla on ollut 53
nimivaihtoehtoa, joiden joukosta lopullinen nimi valittiin.</p><p style="text-align: justify;"><br /><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tolkienin tulkkina – Tarina Sormusten herran suomentamisesta<br /></b><span style="text-align: justify;">Kersti
Juvan haastattelua olisin halunnut päästä katsomaan jo Turun kirjamessuilla,
mutta pienen lavan katsomo oli silloin niin täynnä ettei haastattelusta
kuulunut takarivin taakse juuri mitään. Siksi oli mukava päästä tällä kertaa suurempaan
katsomoon seuraamaan haastattelua. Juva kertoi monenlaisia asioita sekä
Tolkienin kääntämiseen että kääntämiseen ylipäänsä liittyvistä asioista. Keskustelunaiheina
olivat muun muassa kääntäjien näkeminen taiteilijoina ja käsityöläisinä,
käännösprosessin eteneminen, kielellisten valintojen tekeminen käännösprosessin
aikana sekä uudelleenkäännösten merkitys. Juva painotti sitä, että käännös on
aina oma, itsenäinen teoksensa, ja se eroaa sekä alkukielisestä versiosta että
mahdollisista muista käännöksistä. Hän itse ajattelee, ettei käännös itsessään
vanhene, vaan että englannin kielen osaaminen on ollut Suomessa aiemmin
heikkoa, ja varhaisten suomennosten huono laatu johtuu enemmän virheistä ja
osaamattomuudesta kuin itse käännöksen iästä. Juvan tarinointia olisi voinut
kuunnella pidempäänkin.<br /></span></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT7xsUYRtUWwBGBLdk_FQPJoRcWXN8k7sWTRqDMMYC1JvPzW19PJOob2WaAEU17uZpDlgGC_347hByvqWMrzLR-NQZk-XvSHGHaY6iVgMUHDHoAcr0oW4Zm-wuyQgfzxeJSs77qSgj_vaz/s1794/A5BA4716-EDC4-4B96-BD3A-83C17D549616.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1794" data-original-width="1440" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT7xsUYRtUWwBGBLdk_FQPJoRcWXN8k7sWTRqDMMYC1JvPzW19PJOob2WaAEU17uZpDlgGC_347hByvqWMrzLR-NQZk-XvSHGHaY6iVgMUHDHoAcr0oW4Zm-wuyQgfzxeJSs77qSgj_vaz/w321-h400/A5BA4716-EDC4-4B96-BD3A-83C17D549616.jpeg" width="321" /></a></div><br /><span style="text-align: justify;"><br /></span><p></p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: left;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p></o:p></p>Nina / Kasoittain kirjojahttp://www.blogger.com/profile/10429182137646910420noreply@blogger.com0